Deuteronomy 32
1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suunisanat!
2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeniniinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
3 Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
4 Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänentiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas javakaa hän on.
5 Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänenlapsiansa, vaan häpeäpilkku - tuo nurja ja kiero sukupolvi!
6 Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän olesinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia.Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin hesen sinulle sanovat.
8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmistenlapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
10 Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän ottihänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.
11 Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensasuojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntäsulillansa.
12 Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketäänvierasta jumalaa.
13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellonantimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovastakivestä.
14 Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain jaoinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä;ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
15 Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi jaaloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, jahalveksui pelastuksensa kalliota.
16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, hevihoittivat hänet kauhistuksillansa.
17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivättunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivättienneet.
18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotitJumalan, joka sinulle elämän antoi.
19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa jatyttäriinsä.
20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidänloppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei oleuskollisuutta.
21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumaliaole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätänheidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkallapakanakansalla.
22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelansyvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuortenperustukset.
23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minäheihin ammun.
24 He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautienpoltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussamatelevaisten myrkyn.
25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen ettäneitosen, sekä imeväisen että harmaapään.
26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsaihmisten seasta',
27 jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, ettäheidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat:'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitääntehnyt'.
28 Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.
29 Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, heymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.
30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoonkymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herraluovuttanut heitä!
31 Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niinvihollisemmekin päättelevät.
32 Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisinGomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidänviiniterttujensa maku on karvas.
33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheatamyrkkyä.
34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minunaitoissani?
35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloinheidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä,ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.
36 Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaapalvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja ettäkaikki tyynni on lopussa.
37 Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio,johon he turvasivat,
38 missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidänjuomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidänsuojananne.
39 Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minunrinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minäparannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.
40 Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minäelän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostanvastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopuaverestä -
42 ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä,vihollispäällikköjen päistä.
43 Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hänkostaa palvelijoittensa veren; hän antaa koston kohdata vastustajiansaja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."
44 Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen,hän itse ja Joosua, Nuunin poika.
45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,
46 sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minätänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskettelapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat.
47 Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä onteidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa,johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."
48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:
49 "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabinmaassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annanisraelilaisten omaksi.
50 Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksiheimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuliotetuksi heimonsa tykö,
51 koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaistenkeskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ettepitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.
52 Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinäet pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."