2 Samuel 21
1 Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin;silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden,verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaiset".
2 Niin kuningas kutsui gibeonilaiset ja puhutteli heitä. Muttagibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan amorilaisten jätteitä, jaisraelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul olikiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut hävittääheidät.
3 Daavid sanoi gibeonilaisille: "Mitä minun on tehtävä teidänhyväksenne, ja millä minun on teidät sovitettava, että siunaisitteHerran perintöosaa?"
4 Gibeonilaiset vastasivat hänelle: "Ei ole meidän ja Saulin sekä hänensukunsa välillä kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaasurmata ketään Israelissa". Hän sanoi: "Mitä sitten vaaditte minuatekemään teidän hyväksenne?"
5 He vastasivat kuninkaalle: "Sen miehen, joka tahtoi meidät lopettaaja joka aikoi hävittää meidät, niin ettei meillä olisi missä olla kokoIsraelin alueella,
6 sen miehen jälkeläisistä luovutettakoon meille seitsemän miestälävistääksemme heidät paaluihin Herralle Saulin, Herran valitun,Gibeassa". Kuningas sanoi: "Minä luovutan".
7 Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästiHerran valan tähden, joka oli heidän välillänsä, Daavidin ja Joonatanin,Saulin pojan, välillä.
8 Mutta kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin jaMefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulintyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille,meholalaisen Barsillain pojalle,
9 ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin; ja nämä lävistivät heidätpaaluihin vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän sortuivatkaikki yhdessä. Näin heidät surmattiin elonleikkuun ensimmäisinäpäivinä, ohranleikkuun alussa.
10 Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle, jase oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sadetaivaasta vuoti heidän päällensä, eikä hän sallinut taivaan lintujenpäivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla heidän päällensä.
11 Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulinsivuvaimo, oli tehnyt,
12 meni Daavid ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luutGileadin Jaabeksen miehiltä, jotka olivat varkain ottaneet ne siltätorilta Beet-Seanista, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneetsilloin, kun filistealaiset surmasivat Saulin Gilboassa.
13 Ja hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut.Myöspaaluihin lävistettyjen luut koottiin
14 ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luidenkanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiinkaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle.
15 Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Ja Daavidlähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Ja Daavid väsyi.
16 Niin Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataasekeliä vaskea ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmataDaavidin.
17 Mutta Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löifilistealaisen kuoliaaksi. Silloin Daavidin miehet vannottivat hänellävalan sanoen: "Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun,ettet sammuttaisi Israelin lamppua".
18 Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Goobissa:silloin huusalainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Raafanjälkeläisiä.
19 Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Goobissa. Elhanan,Jare-Ooregimin poika, beetlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin,jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki.
20 Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusisormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa,yhteensä kaksikymmentä neljä; hänkin polveutui Raafasta.
21 Ja kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljenSimean poika.
22 Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Raafasta; he kaatuivat Daavidinja hänen palvelijainsa käden kautta.