2 Samuel 19
1 Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia".
2 (19:3) Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle,koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas olimurheissaan poikansa tähden.
3 Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin ikäänkuin varkain, niinkuintulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta.
4 Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä:"Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!"
5 Niin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänäpäivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he tänäpäivänä ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi,tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.
6 Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotkasinua rakastavat. Sillä nyt sinä olet antanut tietää, ettei sinullaolekaan päälliköitä eikä palvelijoita; - niin, nyt minä tiedän, että josAbsalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisisinulle mieleen.
7 Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisestipalvelijoitasi. Sillä minä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niinei totisesti yhtä ainoatakaan miestä jää luoksesi tänä yönä; ja tämä onoleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannutsinua nuoruudestasi tähän päivään saakka."
8 Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Ja kaikellekansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa".Silloin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Mutta kun Israel oli paennut,kukin majallensa,
9 alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä jasanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän onvapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomiapaossa, maasta poissa.
10 Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuolluttaistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"
11 Mutta kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille jaEbjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa:'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa?Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänenolinpaikkaansa.
12 Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi teolisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?'
13 Ja Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaani.Jumalarangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä kaikkea elinaikaasi oleminun sotapäällikköni Jooabin sijassa.'"
14 Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että heyhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä jakaikki sinun palvelijasi".
15 Niin kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille; mutta Juuda olitullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaanJordanin yli.
16 Myöskin Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähtikiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.
17 Ja hänen kanssansa oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulinperheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansakanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta
18 ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä jatoimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeranpoika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli,
19 ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoaniälköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jonaherrani, kuningas, lähti Jerusalemista; älköön kuningas panko sitäsydämellensä.
20 Sillä palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin; sentähden minäolen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänneherraani, kuningasta, vastaan."
21 Niin Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimeiole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herranvoideltua?"
22 Mutta Daavid vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, teSerujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisikoketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedäntulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi."
23 Ja kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole". Ja kuningas vannoi senhänelle.
24 Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan.Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikäpesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihenpäivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin.
25 Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningashänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?"
26 Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut.Silläsinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaaksenisillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' - sillä palvelijasihan on ontuva -
27 mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle.Herrani,kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksinäet.
28 Sillä koko minun isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuolemanoma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövätsinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitävalittamista kuninkaalle?"
29 Kuningas sanoi hänelle: "Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, ettäsinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden."
30 Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan,kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa".
31 Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja menikuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli.
32 Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha.Hän olielättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvinrikas mies.
33 Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä minun mukanani, niinminä elätän sinut luonani Jerusalemissa".
34 Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montakopa ikävuotta minullaenää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin:
35 minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; osaisinko minä enääerottaa hyvää pahasta, tahi maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitähän syö ja mitä juo? Tahi kuuluisiko minusta enää miltään laulajain jalaulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni,kuninkaalle, kuormaksi?
36 Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuollepuolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?
37 Salli palvelijasi palata takaisin, saadakseni kuolla omassakaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä onpalvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa; ja teehänelle, mitä hyväksi näet."
38 Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teenhänelle, mitä sinä hyväksi näet. Ja kaiken, mitä sinä minulta toivot,minä sinulle teen."
39 Sitten kaikki kansa meni Jordanin yli, ja myös kuningas itse meni.Ja kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Sitten tämä palasitakaisin kotiinsa.
40 Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanansa, samoin myöskaikki Juudan kansa. Ja he ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaanyli sinne.
41 Ja katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan tyköja sanoivat kuninkaalle: "Miksi ovat meidän veljemme, Juudan miehet,varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan ja hänen perheensä ynnä kaikkiDaavidin miehet hänen kanssaan?"
42 Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhankuningas meille läheisempi; miksi vihastut siitä?Olemmeko me syöneetkuningasta, tahi olemmeko vieneet hänet itsellemme?"
43 (19:44) Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minullaon kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla.Miksi olet siis ylenkatsonut minua? Ja enkö minä ensin puhunutkuninkaani takaisintuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vieläankarammat kuin Israelin miesten sanat.