2 Samuel 18
1 Ja Daavid piti mukanaan olevan väen katselmuksen, ja asetti silletuhannen- ja sadanpäämiehet.
2 Sitten Daavid lähetti väen liikkeelle: yhden kolmanneksen Jooabinjohdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen,johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Jakuningas sanoi kansalle: "Minä lähden myös itse teidän kanssanne".
3 Mutta kansa vastasi: "Älä lähde; sillä jos me pakenemme, ei meistävälitetä, ja jos puolet meistä saa surmansa, ei meistä silloinkaanvälitetä, mutta sinä olet niinkuin kymmenen tuhatta meistä. Sentähden onnyt parempi, että sinä olet valmiina tulemaan meille avuksikaupungista."
4 Niin kuningas sanoi heille: "Minä teen, minkä te hyväksi näette". Jakuningas asettui portin pieleen, ja kaikki väki lähti liikkeelle sadanja tuhannen joukkoina.
5 Mutta kuningas käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: "Pidelkääminulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia".Ja kaikki kansakuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
6 Niin väki lähti kentälle Israelia vastaan, ja taistelu tapahtuiEfraimin metsässä.
7 Siellä Daavidin palvelijat voittivat Israelin väen, ja siellä olisinä päivänä suuri mieshukka: kaksikymmentä tuhatta miestä.
8 Ja taistelu levisi koko siihen seutuun; ja metsä söi sinä päivänäenemmän väkeä kuin miekka.
9 Ja Absalom sattui yhteen Daavidin palvelijain kanssa. Absalomratsasti muulilla; ja kun muuli tuli suuren, tiheäoksaisen tammen alle,tarttui hän päästään tammeen, niin että hän jäi riippumaan taivaan jamaan välille, kun muuli juoksi pois hänen altansa.
10 Sen näki eräs mies ja ilmoitti sen Jooabille ja sanoi: "Katso, minänäin Absalomin riippuvan tammessa".
11 Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: "Jos näitsen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettavasinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö."
12 Mutta mies vastasi Jooabille: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhathopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan, silläkuningas käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita sanoen:'Pitäkää vaari nuorukaisesta Absalomista'.
13 Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Sillä eihän mikään pysy salassakuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä."
14 Niin Jooab sanoi: "Minä en enää kuluta aikaa sinun kanssasi". Sittenhän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan, kun hänvielä eli tammessa.
15 Ja kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, astui Absalominluo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.
16 Sitten Jooab puhalsi pasunaan; ja väki palasi ajamasta takaaIsraelia, kun Jooab pysähdytti väen.
17 Ja he ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaanja pystyttivät sangen suuren kiviroukkion hänen päällensä. Mutta kokoIsrael pakeni, kukin majallensa.
18 Mutta Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itsellensäpatsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa; sillä hän sanoi: "Minulla ei olepoikaa, joka säilyttäisi minun nimeni muiston".Patsaan hän olikutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalominmuistomerkki.
19 Ja Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: "Minä juoksen saattamaankuninkaalle sen ilosanoman, että Herra on auttanut hänet hänenvihollistensa käsistä oikeuteensa".
20 Mutta Jooab sanoi hänelle: "Tänä päivänä et ole ilosanoman saattaja;jonakin muuna päivänä saattanet ilosanoman, mutta tänä päivänä et saatailosanomaa, sillä onhan kuninkaan poika kuollut".
21 Sitten Jooab sanoi eräälle etiopialaiselle: "Mene ja ilmoitakuninkaalle, mitä olet nähnyt". Niin etiopialainen kumarsi Jooabille jalähti juoksemaan.
22 Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: "Tulkoon mitätahansa, mutta minä juoksen etiopialaisen jälkeen". Jooab sanoi: "Miksisinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä ilosanomansaattajan palkkaatule?"
23 "Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen." Silloin hän sanoihänelle: "Juokse sitten". Niin Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietäja sivuutti etiopialaisen.
24 Daavid istui molempien porttien välissä. Ja tähystäjä meni portinkatolle muurin päälle; kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso:mies tuli juosten yksinänsä.
25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi:"Jos hän on yksin, niin hänellä on ilosanoma". Ja hän tuli yhälähemmäksi.
26 Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten; ja hän huusiporttiin sanoen: "Minä näen vielä toisen miehen tulevan juostenyksinänsä". Kuningas sanoi: "Sekin saattaa ilosanomaa".
27 Ja tähystäjä sanoi: "Sen ensimmäisen juoksu näyttää minustaAhimaasin, Saadokin pojan, juoksulta". Niin kuningas sanoi: "Se on hyvämies; hän tulee hyviä sanomia tuoden".
28 Ja Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: "Rauha!" Sitten hän kumartuikasvoillensa maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra,sinun Jumalasi, joka on antanut sinun käsiisi ne miehet, jotka nostivatkätensä herraani, kuningasta, vastaan".
29 Niin kuningas kysyi: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?"Ahimaasvastasi: "Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooablähetti minut, palvelijasi; mutta en tiedä, mitä se oli".
30 Kuningas sanoi: "Astu syrjään ja asetu sinne". Niin hän astuisyrjään ja jäi seisomaan sinne.
31 Ja katso, etiopialainen tuli perille, ja etiopialainen sanoi:"Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinutoikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan".
32 Kuningas kysyi etiopialaiselta: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?"Etiopialainen vastasi: "Käyköön herrani kuninkaan vihollisille jakaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäksensä sinulle pahaa,niinkuin on käynyt sille nuorukaiselle".
33 (19:1) Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaanyläsaliin ja itki. Ja mennessänsä hän huusi näin: "Poikani Absalom,minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinunsijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"