2 Samuel 16
1 Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntävastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonkaselässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leiliviiniä.
2 Niin kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi:"Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmätpalvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa".
3 Kuningas sanoi: "Mutta missä sinun herrasi poika on?" Siiba vastasikuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin; sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelinheimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden'".
4 Niin kuningas sanoi Siiballe: "Katso, kaikki, mitä Mefibosetilla on,tulee sinun omaksesi". Siiba vastasi: "Minä kumarran; suo minun saadaarmo sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas".
5 Kun kuningas Daavid tuli Bahurimiin, niin katso, sieltä tuli mies,joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika; hän tulija kiroili tullessaan.
6 Ja hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidinpalvelijoita, vaikka kaikki väki ja kaikki urhot olivat hänen oikeallaja vasemmalla puolellaan.
7 Ja kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: "Pois, pois, sinämurhamies, sinä kelvoton!
8 Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaansinä olet tullut kuninkaaksi. Ja Herra antaa nyt kuninkuuden sinunpoikasi Absalomin käteen. Ja katso, sinä olet itse joutunutonnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet."
9 Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraatosaa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pääpoikki."
10 Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, teSerujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'KiroileDaavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?'"
11 Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoillensa:"Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, väijyyhenkeäni; miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla,kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt.
12 Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaaminulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua."
13 Ja Daavid kulki miehinensä tietä myöten, ja Siimei kulki pitkinvuoren kuvetta rinnan hänen kanssansa, kiroili kulkiessaan ja viskelikiviä ja heitteli soraa.
14 Kun kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssansa, oli tullutAjefimiin, hengähti hän siellä.
15 Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, olivat tulleetJerusalemiin; ja Ahitofel oli hänen kanssansa.
16 Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, sanoiHuusai Absalomille: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!"
17 Absalom sanoi Huusaille: "Tällainenko on rakkautesi ystävääsikohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?"
18 Huusai vastasi Absalomille: "Ei, vaan kenen Herra ja tämä kansa jakaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella minä olen, ja senluokse minä jään.
19 Ja toisekseen: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa?Niinkuinolen palvellut sinun isääsi, niin tahdon palvella sinuakin."
20 Sitten Absalom sanoi Ahitofelille: "Antakaa nyt neuvo, mitä meidänon tehtävä".
21 Ahitofel vastasi Absalomille: "Mene isäsi sivuvaimojen tykö, jotkahän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, ettäsinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki, jotka ovat sinunkanssasi, saavat rohkeutta."
22 Niin Absalomille pystytettiin teltta katolle; ja Absalom meni isänsäsivuvaimojen tykö koko Israelin nähden.
23 Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niinkuin Jumalalta saatuvastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille ettäAbsalomille.