2 Samuel 15
1 Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itsellensä vaunut jahevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellänsä.
2 Ja Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen,joka vei portille; ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaanoikeutta riita-asiassaan, kutsui Absalom hänet ja kysyi: "Mistäkaupungista sinä olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä taisiitä Israelin sukukunnasta",
3 sanoi Absalom hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, muttakuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi".
4 Ja Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan!Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, jaminä antaisin hänelle oikeuden."
5 Ja kun joku lähestyi kumartaaksensa häntä, ojensi hän kätensä,tarttui häneen ja suuteli häntä.
6 Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaaneteen saamaan oikeutta. Ja niin Absalom varasti Israelin miestensydämet.
7 Neljän vuoden kuluttua sanoi Absalom kerran kuninkaalle: "Salli minunmennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt.
8 Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, sinun palvelijasi teki lupauksenja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minäpalvelen Herraa'."
9 Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa". Niin hän nousi ja meniHebroniin.
10 Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin jasanoi: "Kun kuulette pasunan äänen, niin sanokaa: 'Absalom on tullutkuninkaaksi Hebronissa'".
11 Ja Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennytkaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina, tietämättämitään koko asiasta.
12 Ja Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun uhrasi teurasuhrejaan,noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänenkaupungistaan Giilosta. Ja salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaameni Absalomin puolelle.
13 Niin tultiin Daavidin luo ja ilmoitettiin: "Israelin miesten sydämetovat kääntyneet Absalomin puolelle".
14 Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoillensa, jotka olivat hänenluonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muutapelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiäsaavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisikaupungin asukkaita miekan terällä."
15 Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivanniinkuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinunpalvelijoitasi."
16 Ja kuningas lähti, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä; kuitenkinjätti kuningas kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa.
17 Niin kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivätkaukaisimman talon kohdalle
18 kaikkien hänen palvelijainsa kulkiessa hänen ohitsensa. Myös kaikkikreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotkaolivat tulleet hänen jäljessään Gatista, kulkivat kuninkaan ohitse.
19 Niin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tuletmeidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä oletvieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.
20 Eilen sinä tulit; ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaanmeidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin menen, minne menenkin?Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi.Armo ja uskollisuus sinulle!"
21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Niin totta kuin Herraelää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassaherrani, kuningas, on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa seelämäksi tai kuolemaksi".
22 Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje minun ohitseni". Niingatilainen Ittai kulki ohitse ja kaikki hänen miehensä ja kaikki vaimotja lapset, jotka olivat hänen kanssaan.
23 Ja koko maa itki ääneen, kun kaikki väki kulki ohitse. Ja kunkuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki, kaiken väen kulkiessaerämaan tielle päin,
24 niin katso, siinä oli myös Saadok ynnä hänen kanssaan kaikkileeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. Mutta he laskivatJumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungistaoli ehtinyt kulkea ohitse.
25 Niin kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisinkaupunkiin. Jos minä saan armon Herran silmien edessä, tuo hän minuttakaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa.
26 Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mielistynyt sinuun', niinkatso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee."
27 Ja kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä; palaarauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poikaJoonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne.
28 Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltätulee sana minun tiedokseni."
29 Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin jajäivät sinne.
30 Mutta Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljainjaloin. Ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssansa, oli myös peittänytpäänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta.
31 Ja kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel olisalaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, sanoi Daavid: "Herra,käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi".
32 Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaarukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan, ihokas reväistynä jamultaa pään päällä.
33 Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet minun kanssani, niin oletminulle vain kuormaksi.
34 Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon ollasinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsipalvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', niin voit ollaminulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.
35 Siellähän ovat sinun kanssasi myöskin papit, Saadok ja Ebjatar;kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille jaEbjatarille.
36 Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, SaadokillaAhimaas ja Ebjatarilla Joonatan; näiden kautta voitte lähettää minulletiedon kaikesta, mitä kuulette."
37 Niin Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalomtuli Jerusalemiin.