2 Samuel 14
1 Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynytAbsalomin puoleen,
2 lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle:"Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsiöljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.
3 Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Ja Jooab panisanat hänen suuhunsa.
4 Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensamaahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!"
5 Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti,minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut.
6 Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaankeskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanutheidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi.
7 Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja hesanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengenhänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin'. Niinhe sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, etteimiehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."
8 Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta".
9 Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas,tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, muttakuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa".
10 Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, jahän ei enää sinuun koske".
11 Vaimo sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, etteiverenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minunpoikaani tuhottaisi". Silloin hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: eihiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan".
12 Mutta vaimo sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananenherralleni, kuninkaalle". Hän vastasi: "Puhu".
13 Vaimo sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaavastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noinpuhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi.
14 Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voikoota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hänajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.
15 Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kunkansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minäpuhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
16 Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehenkourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalanperintöosasta.
17 Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana onrauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelinkaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra,sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi."
18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: "Älä salaa minulta mitään, mitäminä sinulta kysyn". Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon".
19 Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?"Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani,kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani,kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähänja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt;mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitämaan päällä tapahtuu."
21 Silloin kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene jatuo takaisin nuorukainen Absalom".
22 Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta jasiunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että minäolen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koskakuningas tekee palvelijansa sanan mukaan".
23 Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24 Mutta kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älkööntulko minun kasvojeni eteen". Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, muttaei tullut kuninkaan kasvojen eteen.
25 Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuinAbsalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti eiollut hänessä yhtään virheä.
26 Ja kun hän ajatti hiuksensa - aina vuoden kuluttua hän ajatti ne,sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa -niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.
27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar;hän oli kaunis nainen.
28 Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaankasvojen eteen.
29 Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaanluo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielätoisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.
30 Silloin hän sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa, Jooabin maapalsta onminun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää jasytyttäkää se palamaan". Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstanpalamaan.
31 Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle:"Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka onminun omani?"
32 Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tuletänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minäolen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä.Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa onvääryys, niin surmatkoon hän minut."
33 Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän.Ja hänkutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleenmaahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.