2 Samuel 13
1 Sen jälkeen tapahtui tämä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunissisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.
2 Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden;sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänellemitään.
3 Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simeanpoika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies.
4 Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin päivä päivältä,kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle:"Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin".
5 Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Jakun isäsi tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: 'Salli minunsisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää; jos hänvalmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niinminä söisin hänen kädestään'."
6 Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tulikatsomaan häntä, sanoi Amnon kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarintulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänenkädestään".
7 Silloin Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoahänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa".
8 Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi.Ja hänotti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoikakut,
9 otti pannun ja kaatoi hänen eteensä; mutta tämä ei tahtonut syödä. JaAmnon sanoi: "Toimittakaa kaikki minun luotani ulos".Niin menivätkaikki hänen luotaan ulos.
10 Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen,syödäkseni sinun kädestäsi". Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi nesisähuoneeseen veljellensä Amnonille.
11 Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tarttui tämä häneen jasanoi hänelle: "Tule, makaa minun kanssani, sisareni!"
12 Mutta hän sanoi: "Pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa;sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistätekoa.
13 Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiinIsraelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa; hän ei minua sinultakiellä."
14 Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelleväkivaltaa ja makasi hänet.
15 Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntäkohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jollahän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi".
16 Silloin hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois,ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hänei tahtonut kuulla häntä,
17 vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulosminun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä".
18 Ja tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas; silläsellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenäollessaan. Ja kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänenjälkeensä,
19 sirotteli Taamar tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen,hihallisen ihokkaan, joka hänellä oli yllänsä, pani kätensä päänsäpäälle ja meni huutaen lakkaamatta.
20 Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollutsinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi.Älä pane tätäasiaa niin sydämellesi." Niin Taamar jäi hyljättynä veljensä Absalomintaloon.
21 Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, vihastui hän kovin.
22 Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää,sillä Absalom vihasi Amnonia, sentähden että tämä oli tehnyt väkivaltaahänen sisarellensa Taamarille.
23 Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli lammastenkeritsiäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona.Ja Absalom kutsuisinne kaikki kuninkaan pojat.
24 Ja Absalom tuli kuninkaan tykö ja sanoi: "Katso, palvelijallasi onlammasten keritsiäiset; jospa kuningaskin palvelijoineen tulisipalvelijansa luo".
25 Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämmetulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi". Ja vaikka hän pyytämälläpyysi häntä, ei hän kuitenkaan tahtonut mennä, vaan hyvästeli hänet.
26 Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, salli kuitenkinveljeni Amnonin tulla meidän kanssamme". Kuningas sanoi hänelle: "Miksijuuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?"
27 Mutta kun Absalom pyytämällä pyysi häntä, päästi hän Amnonin jakaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssansa.
28 Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloinAmnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille:'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä peljätkö; sillä minähänolen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset."
29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, niinkuin Absalom olikäskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukinmuulinsa selkään ja pakenivat.
30 Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom onsurmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelleainoatakaan".
31 Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata;ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein.
32 Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan jasanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaanpojat, ovat tapetut; ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalominkasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon tekiväkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille.
33 Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, ettämuka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet; sillä ainoastaan Amnon onkuollut."
34 Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nostisilmänsä ja katseli, niin katso, paljon väkeä tuli tietä, joka oli hänentakanansa, vuoren kuvetta.
35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat.On tapahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi."
36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan pojattulivat; ja he korottivat äänensä ja itkivät.Myöskin kuningas jakaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.
37 Mutta Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain,Ammihudin pojan, luo. Ja Daavid suri poikaansa kaiken aikaa.
38 Kun Absalom oli paennut ja tullut Gesuriin, jäi hän sinne kolmeksivuodeksi.
39 Ja kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän olilohduttautunut Amnonin kuolemasta.