2 Kings 18
1 Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotenatuli Hiskia, Juudan kuninkaan Aahaan poika, kuninkaaksi.
2 Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi,ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänenäitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär.
3 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänenisänsä Daavid oli tehnyt.
4 Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahanasera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt;sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille;sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.
5 Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänenkaltaisensa kaikista hänen jälkeläisistään Juudan kuninkaista eikä niistä,jotka olivat olleet ennen häntä.
6 Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudattihänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle.
7 Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi.Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä.
8 Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaanasti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.
9 Mutta kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelinkuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs hallitusvuosi, hyökkäsiSalmaneser, Assurin kuningas, Samarian kimppuun ja piiritti sitä.
10 Ja hän valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian kuudentenahallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäshallitusvuosi, valloitettiin Samaria.
11 Ja Assurin kuningas vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin jasijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille jaMeedian kaupunkeihin,
12 sentähden että he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä,vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herranpalvelija, oli käskenyt; he eivät olleet kuulleet sitä eivätkä tehneetsen mukaan.
13 Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib,Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun javalloitti ne.
14 Niin Hiskia, Juudan kuningas, lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseensanan: "Minä olen rikkonut, käänny pois minun kimpustani. Minä kannan,mitä panet kannettavakseni." Niin Assurin kuningas määräsi Hiskian,Juudan kuninkaan, maksettavaksi kolmesataa talenttia hopeata jakolmekymmentä talenttia kultaa.
15 Ja Hiskia antoi kaikki rahat, mitä Herran temppelissä ja kuninkaanlinnan aarrekammioissa oli.
16 Siihen aikaan Hiskia leikkautti irti Herran temppelin ovista japihtipielistä sen päällystyksen, jolla Hiskia, Juudan kuningas, olipäällystänyt ne, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.
17 Mutta Assurin kuningas lähetti Laakiista Tartanin ja ylimmäisenhoviherran ja Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaanJerusalemiin. Ja nämä lähtivät liikkeelle ja tulivat Jerusalemiin; jalähdettyänsä liikkeelle ja tultuansa he pysähtyivät Ylälammikonvesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.
18 Kun he sitten kutsuivat kuningasta, menivät Eljakim, Hilkian poika,joka oli linnan päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafinpoika, heidän luoksensa.
19 Ja Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoosuurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?
20 Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voimasodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?
21 Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan,joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainenon farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.
22 Vai sanotteko te ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidänJumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskiapoisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessäon teidän kumartaen rukoiltava, täällä Jerusalemissa?'
23 Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minäannan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niilleratsastajat.
24 Kuinka sinä sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan,ainoankaan minun herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vainluotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.
25 Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuunhävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahanja hävitä se'."
26 Niin Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle:"Puhu palvelijoillesi araminkieltä, sillä me ymmärrämme sitä; älä puhumeidän kanssamme juudankieltä kansan kuullen, jota on muurilla".
27 Mutta Rabsake vastasi heille: "Onko minun herrani lähettänyt minutpuhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niillemiehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömäänomaa likaansa ja juomaan omaa vettänsä?"
28 Sitten Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudankielellä,puhui ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana.
29 Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillähän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni.
30 Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herraon varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurinkuninkaan käsiin.
31 Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkääsovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin te saatte syödä kukinomasta viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin omastakaivostanne,
32 kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maannekaltainen, vilja-, viini- ja leipämaahan, viinitarhojen, jalon öljypuunja hunajan maahan; ja niin te saatte elää ettekä kuole. Mutta älkääkuulko Hiskiaa; sillä hän viettelee teidät, kun sanoo: Herra pelastaameidät.
33 Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansaAssurin kuninkaan käsistä?
34 Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin,Heenan ja Ivvan jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa minun käsistäni?
35 Onko muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maatansaminun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minunkäsistäni?'"
36 Mutta kansa oli vaiti, eivätkä he vastanneet hänelle mitään; silläkuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle".
37 Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebnaja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteetreväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.