1 Samuel 25
1 Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui pitämään hänenvalittajaisiaan, ja he hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. JaDaavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.
2 Ja Maaonissa oli mies, jolla oli karjataloutensa Karmelissa, ja semies oli hyvin rikas: hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta.Ja hän oli keritsemässä lampaitansa Karmelissa.
3 Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail.Vaimooli hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly jamenoissaan raaka; hän oli kaalebilainen.
4 Ja kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitansa,
5 lähetti hän sinne kymmenen nuorta miestä, ja Daavid sanoi nuorillemiehille: "Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, niintervehtikää häntä minun nimessäni
6 ja sanokaa sille eläjälle: 'Sinä elät rauhassa; rauhassa elää myössinun perheesi ja kaikki, mitä sinulla on.
7 Minä olen nyt kuullut, että sinulla on lammasten keritsiäiset. Sinunpaimenesi ovat olleet meidän läheisyydessämme; me emme ole heitäloukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä ovatolleet Karmelissa.
8 Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he sanovat sen sinulle.Saakoot siisnämä miehet armon sinun silmiesi edessä, sillä mehän olemme tulleetjuhlapäivänä. Anna sentähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidillesitä, mitä sinulla on käsillä.'"
9 Kun Daavidin miehet tulivat sinne, puhuivat he Daavidin nimessäNaabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.
10 Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille ja sanoi: "Kuka Daavidon, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavatisäntäinsä luota.
11 Ottaisinko minä ruokani ja juomani ja teuraani, jotka olenteurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisinties mistä?"
12 Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois, ja tultuaantakaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.
13 Niin Daavid sanoi miehillensä: "Jokainen sitokoon miekkansavyölleen". Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen; ja Daavid itsekin sitoimiekkansa vyölleen. Ja noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan Daavidia,mutta kaksisataa jäi kuormaston luo.
14 Mutta eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, jasanoi: "Katso, Daavid on lähettänyt sanansaattajia erämaastatervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.
15 Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä: he eivätloukanneet meitä, eikä meiltä mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkäkuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla.
16 He olivat muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko senajan, minkä oleskelimme heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita.
17 Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuusuhkaa meidän isäntäämme ja koko hänen taloansa. Hän itse on kelvotonmies, niin ettei hänelle auta puhua."
18 Niin Abigail otti joutuin kaksisataa leipää, kaksi leiliä viiniä,viisi lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, satarusinakakkua ja kaksisataa viikunakakkua ja pani ne aasien selkään.
19 Ja hän sanoi palvelijoillensa: "Menkää minun edelläni, minä tulenjäljessänne". Mutta miehellensä Naabalille hän ei sitä ilmoittanut.
20 Kun hän sitten ratsasti aasilla alas mäkeä vuoren suojassa, niinkatso, Daavid miehinensä tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin ettähän joutui kohtaamaan heidät.
21 Mutta Daavid oli sanonut: "Mitään saamatta minä olen suojellutkaikkea, mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei mitään olehävinnyt kaikesta, mitä hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvänpahalla.
22 Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minäen jätä kaikesta hänen väestänsä huomenaamuksi henkiin yhtäänmiehenpuolta."
23 Mutta kun Abigail näki Daavidin, laskeutui hän kiiruusti aasinselästä maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan.
24 Ja kun hän oli langennut hänen jalkainsa juureen, sanoi hän: "Minunon syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuulepalvelijattaresi sanoja.
25 Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä,Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, jahoukkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en ole nähnytniitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit.
26 Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinäitse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi jaauttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt sinun vihamiehillesi jakaikille, jotka hankkivat onnettomuutta minun herralleni, niinkuinNaabalille.
27 Ja nyt annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi onherralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani.
28 Anna palvelijattaresi rikkomus anteeksi. Sillä Herra on rakentavaminun herralleni pysyväisen huoneen, koska minun herrani käy Herransotia; eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi.
29 Ja jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään sinun henkeäsi,niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, sinunJumalasi, tykönä; mutta sinun vihollistesi hengen hän lingolla linkoaapois.
30 Ja kun Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän onsinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin ruhtinaaksi,
31 niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisitaiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanutitseänsä. Mutta kun Herra on tekevä hyvää minun herralleni, niin muistapalvelijatartasi."
32 Niin Daavid sanoi Abigailille: "Kiitetty olkoon Herra, IsraelinJumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan.
33 Ja siunattu olkoon sinun ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinäitse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelan alaiseksi jaauttamasta itseäni omalla kädelläni.
34 Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka onpidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisitullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomennaaamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miehenpuolta."
35 Sitten Daavid otti häneltä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoihänelle: "Mene rauhassa kotiisi. Katso, minä olen kuullut sinua jatehnyt sinulle mieliksi."
36 Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, oli tällä talossansa pidot,niinkuin kuninkaan pidot; ja Naabalin sydän oli iloinen, ja hän olikovin juovuksissa. Niin hän ei kertonut Naabalille mitään, ennenkuinaamu valkeni.
37 Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalista humala oli haihtunut, kertoihänen vaimonsa hänelle, mitä oli tapahtunut.Silloin hänen sydämensäkuoleutui hänen povessaan, ja hän ikäänkuin kivettyi.
38 Ja noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hänkuoli.
39 Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, sanoi hän: "Kiitettyolkoon Herra, joka on kostanut Naabalille minun häväistykseni japidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden hänenoman päänsä päälle". Senjälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille,että hän halusi ottaa hänet vaimokseen.
40 Ja kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, puhuivathe hänelle ja sanoivat: "Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaansinut hänelle vaimoksi".
41 Niin hän nousi ylös, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Katso,palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herranipalvelijain jalat".
42 Sitten Abigail nousi kiiruusti ylös ja istuutui aasin selkään,samoin hänen viisi palvelijatartansa, jotka olivat hänellä seuralaisina.Ja niin hän seurasi Daavidin sanansaattajia ja tuli hänen vaimoksensa.
43 Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmattulivat hänen vaimoikseen.
44 Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon,Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.