1 Samuel 20
1 Mutta Daavid pakeni Raaman Naajotista, tuli ja puhui Joonatanille:"Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnytsinun isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?"
2 Tämä vastasi hänelle: "Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei teemitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isänisalaisi minulta tämän? Ei ole niin."
3 Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: "Isäsi tietää, ettäminä olen saanut armon sinun silmiesi edessä; sentähden hän ajattelee:'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi'.Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: onvain askel minun ja kuoleman välillä."
4 Niin Joonatan sanoi Daavidille: "Mitä sinä vain lausut toivovasi, senminä sinulle teen".
5 Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minunpitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa; mutta salli minun mennä jakätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.
6 Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisikäväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on sielläjokavuotiset teurasuhrit'.
7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa.Mutta jos hän vihastuu, niin tiedä, että hänellä on paha mielessä.
8 Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasiHerran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinäminut; sillä miksi sinä veisit minut isäsi eteen?"
9 Joonatan sanoi: "Pois se! Jos huomaan, että minun isälläni on pahamielessä sinua vastaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan."
10 Mutta Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisiminulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen".
11 Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle".Niin hemenivät molemmat ulos kedolle.
12 Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, IsraelinJumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaanpäästä selville isästäni; ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minävarmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.
13 Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isänimielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinuamenemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niinkuin hän on ollutminun isäni kanssa.
14 Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herranlaupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?
15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan,kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?"
16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaatikoston Daavidin vihamiehiltä.
17 Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensakautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
18 Ja Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan,kun paikkasi on tyhjä.
19 Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyitsinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.
20 Niin minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, niinkuin ampuisinmaaliin.
21 Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet'.Josminä silloin sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi,tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassaeikä mitään ole tekeillä; niin totta kuin Herra elää.
22 Mutta jos minä sanon sille nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuoletovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.
23 Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistajameidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti."
24 Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Ja kun uusikuu tuli, istuutuikuningas aterialle.
25 Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinänvieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen.Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
26 Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli:"Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän eiole puhdas".
27 Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisenauudenkuun päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: "Miksi ei Iisainpoika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?"
28 Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennäBeetlehemiin;
29 hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhritkaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olensaanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaanveljiäni'. Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."
30 Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinäsäädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynytIisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.
31 Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikäsinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minunluokseni, sillä hän on kuoleman oma."
32 Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Miksi hänet onsurmattava? Mitä hän on tehnyt?"
33 Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet.NiinJoonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.
34 Ja Joonatan nousi pöydästä, vihasta hehkuen, eikä syönyt mitääntoisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden,koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.
35 Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän olisopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poikanen.
36 Ja hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun".Ja pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitsensä.
37 Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampumanuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: "Nuoli on edessäsi,sinnempänä".
38 Ja Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!"Niin Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.
39 Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavidtiesivät sen.
40 Ja Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, jasanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin".
41 Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hänlankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivattoisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi.
42 Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin memolemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistajameidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinunjälkeläistesi välillä iankaikkisesti'."
43 Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.