1 Samuel 14
1 Ja tapahtui eräänä päivänä, että Joonatan, Saulin poika, sanoipalvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa: "Tule, menkäämme lähellefilistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella". Mutta hänei ilmoittanut sitä isällensä.
2 Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibeanrajalla, ja väkeä oli hänellä kanssansa noin kuusisataa miestä.
3 Ja kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, jokaoli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herranpappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.
4 Mutta kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennälähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke; toisennimi on Booses, toisen Sene.
5 Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoisen puolella, Mikmaaseenpäin, toinen on etelän puolella, Gebaan päin.
6 Ja Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa: "Tule,menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomain vartiostoa; ehkä Herraon tekevä jotakin meidän puolestamme, sillä ei mikään estä Herraaantamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien".
7 Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on.Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan."
8 Niin Joonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne, lähelle noita miehiä,ja näyttäydymme heille.
9 Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes me tulemme teidänluoksenne', niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidänluoksensa.
10 Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin menousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät meidän käsiimme; tämäolkoon meillä merkkinä."
11 Kun he sitten molemmat tulivat filistealaisten vartioston näkyviin,sanoivat filistealaiset: "Katso, hebrealaiset tulevat esiin koloistansa,joihin ovat piiloutuneet".
12 Ja vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänenaseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin meilmoitamme teille jotakin". Silloin sanoi Joonatan aseenkantajallensa:"Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin".
13 Ja Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänenperässään. Ja he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja löi heidätkuoliaaksi hänen jäljessänsä.
14 Tässä ensimmäisessä kahakassa surmasivat Joonatan ja hänenaseenkantajansa noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalansuuruisella maa-alalla.
15 Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä;myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi,ja niin syntyi Jumalan kauhu.
16 Ja Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavanja menevän sinne tänne.
17 Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssansa: "Pitäkää katselmusja katsokaa, kuka on mennyt pois meidän luotamme". Ja kun katselmuspidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleetläsnä.
18 Ja Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki". Sillä Jumalanarkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa.
19 Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaistenleirissä yhä suuremmaksi. Niin Saul sanoi papille: "Jätä sikseen".
20 Silloin Saul kutsutti koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan,ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toistavastaan, ja oli mitä suurin hämminki.
21 Myös ne hebrealaiset, jotka ennestään olivat filistealaistenvallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä,menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin jaJoonatanin kanssa.
22 Ja kun ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraiminvuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, yhtyivät hekin kaikkiajamaan heitä takaa taistelussa.
23 Niin Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisiBeet-Aavenin toiselle puolelle.
24 Israelin miehet olivat sinä päivänä ylen rasitetut, mutta Saulvannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään enneniltaa ja ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni". Ja koko kansaoli ruokaa maistamatta.
25 Ja kun he kaikki tulivat metsään, oli maassa hunajata.
26 Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin katso, niistä vuotihunajata, mutta ei kukaan vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsivalaa.
27 Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannottikansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti senkärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänensilmänsä kirkastuivat.
28 Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsivannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syömitään'". Ja väki oli näännyksissä.
29 Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen.Katsokaa,kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajata.
30 Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaanottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollutvieläkin suurempi?"
31 Ja he voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaaMikmaasta Aijaloniin asti; ja väki oli kovin näännyksissä.
32 Sentähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, raavaitaja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä; ja väki söi lihanverinensä.
33 Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraavastaan, kun syö lihaa verinensä". Hän sanoi: "Te olette menetelleetuskottomasti; vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi".
34 Ja Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaajokainen härkänne ja lampaanne minun luokseni ja teurastakaa ne täällä.Sitten syökää; älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaaverinensä.'" Niin väestä jokainen silloin yöllä toi omin käsin härkänsäja teurasti sen siellä.
35 Ja Saul rakensi alttarin Herralle; tämä oli ensimmäinen alttari,jonka hän Herralle rakensi.
36 Ja Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten jälkeen jaryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee, ja älkäämme jättäkö heistäjäljelle ainoatakaan". He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet".Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen".
37 Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö minä filistealaistenjälkeen? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannuthänelle sinä päivänä.
38 Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksennetietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.
39 Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelillevoiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, niin hänen onkuoltava." Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle.
40 Silloin hän sanoi koko Israelille: "Olkaa te toisella puolella, niinminä ja minun poikani Joonatan olemme toisella puolella". Kansa vastasiSaulille: "Tee, niinkuin hyväksi näet".
41 Ja Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Anna oikea arpa". Niinarpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.
42 Saul sanoi: "Heittäkää arpaa minun ja minun poikani Joonataninvälillä". Niin arpa osui Joonataniin.
43 Ja Saul sanoi Joonatanille: "Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt".Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Minä maistoin vähän hunajatasauvan kärjellä, joka oli kädessäni; katso, minä olen valmis kuolemaan".
44 Ja Saul sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun onkuolemalla kuoltava, Joonatan".
45 Mutta kansa sanoi Saulille: "Onko Joonatanin kuoltava, hänen, jokaon hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuinHerra elää: ei saa hiuskarvakaan pudota maahan hänen päästänsä; silläJumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt." Näin kansa vapahtiJoonatanin kuolemasta.
46 Sitten Saul meni eikä ajanut filistealaisia takaa; ja filistealaisetmenivät kotiinsa.
47 Kun nyt Saul oli saanut kuninkuuden Israelissa, soti hän kaikkiavihollisiansa vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia,edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan; ja minnetahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi.
48 Ja hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapauttiIsraelin sen ryöstäjäin käsistä.
49 Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua; ja hänen kahdentyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal.
50 Ja Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Ja hänensotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika.
51 Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.
52 Mutta filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauankuin Saul eli. Ja kenen vain Saul tapasi urhoollisen ja sotakuntoisenmiehen, sen hän otti luoksensa.