1 Kings 3
1 Ja Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraontyttären vaimokseen. Ja hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes olisaanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusaleminympärysmuurin.
2 Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vieläoltu rakennettu temppeliä Herran nimelle.
3 Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan;kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla.
4 Niin kuningas meni Gibeoniin, uhraamaan siellä, sillä se oli suurinuhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla.
5 Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi:"Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin".
6 Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi,minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa javanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä oletsäilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan,joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä.
7 Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasikuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pienipoikanen: en osaa lähteä enkä tulla.
8 Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niinmonilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljoudentähden.
9 Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinunkansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinunsuurta kansaasi tuomita?"
10 Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi.
11 Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonutitsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoititsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on,
12 niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulleviisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollutennen sinua eikä tule sinun jälkeesi.
13 Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkauttaettä kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossaoleva sinun vertaistasi.
14 Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni jakäskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinullepitkän iän."
15 Siihen Salomo heräsi; ja katso, se oli unta. Ja kun hän tuliJerusalemiin, astui hän Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja jatoimitti yhteysuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoillensa.
16 Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat häneneteensä.
17 Ja toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asummesamassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa.
18 Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kun minä olin synnyttänyt,synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollutmeidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa.
19 Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen.
20 Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestänipalvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleenpoikansa hän pani minun povelleni.
21 Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se olikuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se eiollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt."
22 Niin toinen nainen sanoi: "Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva onminun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi". Mutta edellinenvastasi: "Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossaoleva on minun poikani". Näin he riitelivät kuninkaan edessä.
23 Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani,ja kuollut on sinun poikasi'. Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaankuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani'."
24 Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka". Ja kuninkaan eteentuotiin miekka.
25 Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaatoinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle".
26 Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa olevapoika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden- hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkääsurmatko sitä". Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle;viiltäkää!"
27 Niin kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi;älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti."
28 Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, jahe pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalanviisaus oikeuden jakamiseen.