1 Kings 22
1 He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelinvälillä.
2 Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelinkuninkaan luo.
3 Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: "Tiedättehän, ettäGileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä otasitä pois Aramin kuninkaan käsistä."
4 Ja hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä minun kanssani sotaanGileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minäniinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseniniinkuin sinun hevosesi!"
5 Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin,mitä Herra sanoo".
6 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, jasanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaanvai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".
7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herranprofeettaa, jolta voisimme kysyä?"
8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, joltavoisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän eikoskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlanpoika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".
9 Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Noudakiiruusti Miika, Jimlan poika".
10 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivatkumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa,puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivathurmoksissa heidän edessänsä.
11 Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi:"Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistälopun".
12 Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "MeneGileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".
13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänellesanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneetkuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, jalupaa sinäkin hyvää".
14 Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun,minkä Herra minulle sanoo".
15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onkomeidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hänvastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".
16 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun onvannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herrannimessä?"
17 Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorillaniinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.Ja Herra sanoi: 'Näillä eiole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."
18 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonutsinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"
19 Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvanistuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänenoikealla ja vasemmalla puolellansa.
20 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, ettähän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.
21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minäviekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?'
22 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänenprofeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihensinä pystyt; mene ja tee niin'.
23 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinunprofeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesionnettomuuden."
24 Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle jasanoi: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinunkanssasi?"
25 Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneestahuoneeseen piiloutuaksesi".
26 Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisinAamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.
27 Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkäähäntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajanatakaisin'."
28 Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herraole puhunut minun kauttani". Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikkikansat".
29 Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivätGileadin Raamotiin.
30 Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutuatuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissavaatteissasi". Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävitaisteluun.
31 Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joitahänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluunkenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaanIsraelin kuninkaan kanssa".
32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuoon varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntävastaan. Silloin Joosafat huusi.
33 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelinkuningas, vetäytyivät he hänestä pois.
34 Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään,satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niintämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut poissotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut".
35 Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningasseisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta olivuotanut haavasta vaununpohjaan.
36 Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mieskaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"
37 Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningashaudattiin Samariaan.
38 Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirathänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonkaHerra oli puhunut.
39 Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitänorsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista,jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningastenaikakirjassa.
40 Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tulikuninkaaksi hänen sijaansa.
41 Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelinkuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.
42 Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaankuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa.Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
43 Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, jateki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.
44 Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsuttiyhä edelleen uhrikukkuloilla.
45 Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.
46 Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänensodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
47 Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista,jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.
48 Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana.
49 Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkeaOofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, silläne särkyivät Esjon-Geberissä.
50 Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minunpalvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa".MuttaJoosafat ei tahtonut.
51 Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensäviereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tulikuninkaaksi hänen sijaansa.
52 Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi SamariassaJoosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, jahän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
53 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä jaäitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka olisaattanut Israelin tekemään syntiä.