1 Kings 2
1 Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansaSalomoa sanoen:
2 "Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.
3 Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänenteitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa jatodistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, ettämenestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;
4 että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jossinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minunedessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa,niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'.
5 Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle -tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille,Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät,vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, jokahänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensarauhassa mennä alas tuonelaan.
7 Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että hepääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekintulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
8 Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika,benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua,kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille,vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinuamiekalla'.
9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas miesja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaathapsensa verisinä alas tuonelaan."
10 Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidinkaupunkiin.
11 Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta:Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsikolmekymmentä kolme vuotta.
12 Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänenkuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
13 Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo.Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa".
14 Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu".
15 Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja ettäkoko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisikuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minunveljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
16 Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoihänelle: "Puhu".
17 Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle - sillä sinulta hän ei sitäkiellä - että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi".
18 Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
19 Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonianpuolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä jaistui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, jahän istui hänen oikealle puolellensa.
20 Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minultakiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä".
21 Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinunveljellesi Adonialle vaimoksi".
22 Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydätvain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle -hänhän on minun vanhin veljeni - hänelle ja pappi Ebjatarille jaJooabille, Serujan pojalle."
23 Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoonminua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että onpuhunut näin.
24 Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja onasettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensamukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemallarangaistava."
25 Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänetkuoliaaksi; ja hän kuoli.
26 Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin,sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä oletkantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska oletkärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
27 Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täyttisen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.
28 Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille - sillä Jooab oli liittynytAdoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin - pakeni Jooab Herranmajaan ja tarttui alttarin sarviin.
29 Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herranmajaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan,sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi".
30 Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas:'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benajapalasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näinhän vastasi minulle".
31 Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänetkuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäniperheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.
32 Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle,koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat japaremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitääntietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan,Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
33 Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensäpään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään,hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herraltaiankaikkisesti."
34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänethaudattiin omaan taloonsa erämaahan.
35 Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväenpäälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.
36 Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle:"Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltäsinne tai tänne.
37 Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laaksonpoikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinunveresi on tuleva oman pääsi päälle."
38 Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, onpuhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissakauan aikaa.
39 Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksipalvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeilleilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa".
40 Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiinetsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.
41 Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt JerusalemistaGatiin ja palannut takaisin,
42 lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä olevannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jonapäivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun,tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minäolen kuullut'.
43 Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minäsinulle annoin?"
44 Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät,kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntäätekemäsi pahan omaan päähäsi.
45 Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin onoleva iäti vahva Herran edessä."
46 Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löihänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomonkäsissä.