1 Kings 17
1 Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoiAhabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessäminä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuinminun sanani kautta".
2 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
3 "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle,joka on Jordanin itäpuolella.
4 Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättääsinua siellä."
5 Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettuiKeritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
6 Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää jalihaa illoin, ja hän joi purosta.
7 Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollutsatanut.
8 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
9 "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne.Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä."
10 Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupunginportille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hänhuusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni".
11 Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myöspalanen leipää kädessäsi".
12 Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää,minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhojaruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minämenen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sittenkuollaksemme."
13 Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin oletsanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle.Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.
14 Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta,eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaasateen maan päälle."
15 Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekämyös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
16 Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, senHerran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.
17 Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänentautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.
18 Silloin vaimo sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä sinunkanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minunpahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni."
19 Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle". Ja hän otti tämänhänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänetvuoteellensa.
20 Ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, oletko tehnytniin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että oletsurmannut hänen poikansa?"
21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi:"Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin".
22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hänvirkosi henkiin.
23 Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen jaantoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää".
24 Niin vaimo sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalanmies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi".