1Kokoontukaa, tulkaa koolle, te häpeämätön kansa,
2ennen kuin tuomiopäätös toteutuu, sillä päivä kiitää pois kuin akanat – ennen kuin päällenne tulee Herran vihan hehku, ennen kuin päällenne tulee Herran vihan päivä.
3Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, ehkä saatte suojan Herran vihan päivänä.
4Gaza on oleva hylätty ja Askelon autio, Asdod ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.
5Voi merenrannikon asukkaita, kreettien kansaa! Tämä on Herran sana sinulle, Kanaan, filistealaisten maa: minä tuhoan sinut, sinä jäät asukkaita vaille.
6Meren rannikko on oleva laitumina, siellä on paimenten vesikuoppia ja lammastarhoja.
7Tuo seutu joutuu Juudan heimon jäännökselle. Siellä he laiduntavat, Askelonin taloihin he asettuvat iltaisin levolle. Herra, heidän Jumalansa, pitää heistä huolen ja kääntää heidän kohtalonsa.
8Minä olen kuullut Mooabin herjaukset ja ammonilaisten pilkkapuheet, joilla he ovat häväisseet minun kansaani ja ylvästelleet sen aluetta vastaan.
9Sen tähden, niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, Mooab tulee Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaisten maa Gomorran kaltaiseksi, nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi, autioksi iankaikkisesti. Kansani jäännös ryöstää niitä, ja kansakuntani jäänteet perivät ne.
10Tämä tapahtuu heidän ylpeytensä vuoksi, siksi että he ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa ja ylvästelleet sitä vastaan.
11Herra on heille pelottava, sillä hän nujertaa kaikki maan jumalat. Kaikki kansojen saaret, kukin paikaltaan, kumartuvat hänen edessään.
12Myös te kuusilaiset! Teidätkin on miekkani kaatava!
13Hän ojentaa kätensä pohjoista kohti ja tuhoaa Assurin. Hän tekee Niinivestä aution, kuivan kuin aavikko.
14Sen keskellä makaa laumoja, kaikkia villieläimiä joukoittain. Pelikaani ja siili yöpyvät sen pylväsnupuissa. Laulun ääntä ikkuna-aukoissa! Kynnyksillä on autius, sillä hän on riisunut pois setrilaudoitukset.
15Tämä on se ilakoiva kaupunki, joka asui turvassa, joka sanoi sydämessään: ”Minä eikä ketään muuta!” Kuinka autio siitä onkaan tullut, villieläinten makuupaikka! Jokainen, joka kulkee siitä ohi, viheltää sille ja heiluttaa ivaten kättään.