1Ruutin anoppi Noomi sanoi miniälleen: ”Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin.
2Kuulehan nyt! Booas, jonka palvelijattarien kanssa olit, on sukulaisemme. Tänä iltana hän viskaa ohria puimatantereella.
3Peseydy nyt, voitele itsesi, pukeudu ja mene puimatantereelle. Älä kuitenkaan anna miehen huomata itseäsi, ennen kuin hän on syönyt ja juonut.
4Kun hän käy levolle, pane merkille se paikka, johon hän käy makaamaan. Mene sitten, nosta peitettä hänen jalkopäästään ja käy siihen makaamaan. Hän sanoo sinulle, mitä sinun on tehtävä.”
5Ruut vastasi hänelle: ”Minä teen kaiken, mitä minulle sanot.”
6Ruut meni alas puimatantereelle ja teki aivan niin kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt.
7Booas söi ja joi ja tuli hyville mielin. Sitten hän meni maata viljakasan viereen. Ruut tuli hiljaa, nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja kävi siihen makuulle.
8Puoliyön aikaan mies hätkähti, hapuili ympärilleen ja havaitsi naisen makaamassa jalkopäässään.
9Booas kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Levitä viittasi palvelijattaresi yli, sillä sinä olet minun sukulunastajani.”
10Booas vastasi: ” Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut uskollisuuttasi nyt vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä, et köyhien etkä rikkaitten.
11Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää! Minä teen sinulle kaiken, mitä pyydät, sillä kansani keskuudessa jokainen pitää sinua kelpo naisena.
12Totta on, että minä olen sukulunastaja, mutta on toinenkin sukulunastaja, joka on lähempää sukua kuin minä.
13Jää tähän yöksi. Jos hän huomenna lunastaa sinut, niin hyvä, lunastakoon. Jollei hän kuitenkaan halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä aamuun asti.”
14Ruut lepäsi hänen jalkopäässään aamuun asti, mutta nousi ennen kuin kukaan saattoi vielä tuntea toistaan. Booas ajatteli: ”Kunpa kukaan ei saisi tietää, että tämä nainen on tullut puimatantereelle.”
15Hän sanoi: ”Tuo tänne viitta, joka on ylläsi, ja pitele sitä.” Ruut piteli viittaa, ja Booas mittasi siihen kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen selkäänsä. Sitten Booas meni kaupunkiin.
16Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: ”Oletko se sinä, tyttäreni?” Ruut kertoi hänelle kaiken, mitä mies oli hänelle tehnyt.
17Hän sanoi: ”Nämä kuusi mittaa ohria hän antoi minulle ja sanoi: ’Et saa mennä tyhjin käsin anoppisi luo.’”
18Silloin Noomi sanoi: ”Odota, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia ratkeaa. Se mies ei näet suo itselleen lepoa vaan saattaa asian päätökseen vielä tänä päivänä.”