1Koston Jumala, Herra, koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa!
2Nouse, maan tuomari, maksa ylpeille heidän ansionsa mukaan.
3Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat iloita?
4He syytävät sanoja, puhuvat röyhkeästi, he ylpeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5Herra, sinun kansaasi he runtelevat, sortavat sinun perintöosaasi.
6He tappavat leskiä ja muukalaisia, murhaavat orpoja
7ja sanovat: ”Ei Herra näe, ei Jaakobin Jumala huomaa.”
8Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, te typerykset, milloin tulette järkiinne?
9Hän, joka on istuttanut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on luonut silmän – hänkö ei näe?
10Hän, joka kurittaa kansoja – hänkö ei nuhtelisi, hän, joka antaa ihmiselle ymmärrystä?
11Herra tuntee ihmisten ajatukset: ne ovat turhuutta.
12Onnellinen se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle opetat lakiasi
13antaaksesi hänelle rauhan pahoina päivinä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta.
14Ei Herra hylkää kansaansa eikä jätä perintöosaansa,
15sillä oikeus noudattaa jälleen vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastustamaan?
17Ellei Herra olisi apunani, sieluni asuisi kohta hiljaisuuden maassa.
18Kun sanon: minun jalkani horjuu, sinun armosi, Herra, tukee minua.
19Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni, sinun lohdutuksesi ilahduttaa sieluani.
20Onko yhteyttä sinulla ja turmeltuneella tuomioistuimella, jossa lain varjolla tehdään vääryyttä,
21ahdistetaan vanhurskaan sielua ja viaton tuomitaan syylliseksi?
22Mutta Herrasta on tullut minulle turvapaikka, Jumalastani suojakallio.
23Hän kääntää heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja tuhoaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.