1Aasafin mietepsalmi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kääntäkää korvanne kuulemaan sanojani.
2Minä avaan suuni vertauksiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3Mitä olemme kuulleet ja saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4sitä me emme heidän lapsiltaan salaa. Me kerromme aina viimeiseen sukupolveen asti Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, joita hän on tehnyt.
5Hän asetti Jaakobiin todistuksen, sääti Israeliin lain ja käski isiämme opettamaan ne lapsilleen,
6jotta tulevakin polvi ne tuntisi, ja vastedes syntyvät lapset nousisivat ja kertoisivat niistä omille lapsilleen.
7Ja niin nämä panisivat luottamuksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja vaan pitäisivät hänen käskynsä.
8Silloin he eivät olisi niin kuin isänsä, niskoitteleva ja kapinoiva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei ollut vakaa ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9Efraimilaiset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10He eivät pitäneet Jumalan liittoa, vaan kieltäytyivät vaeltamasta hänen opetuksensa mukaan.
11He unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän oli antanut heidän nähdä.
12Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän pani vedet seisomaan kuin seinämän.
14Hän johdatti heitä päivisin pilvellä ja öisin tulen valolla.
15Hän halkoi kalliot autiomaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.
17Silti he yhä tekivät syntiä häntä vastaan, niskoittelivat Korkeinta vastaan kuivassa maassa.
18He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatimalla mieleistään ruokaa.
19He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa?
20Kyllä hän kallioon iski, niin että vedet vuotivat ja purot tulvivat, mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansalleen lihaa?”
21Kun Herra sen kuuli, hän kiivastui. Tuli syttyi Jaakobissa, ja viha nousi Israelia vastaan,
22koska he eivät uskoneet Jumalaa eivätkä luottaneet hänen valmistamaansa pelastukseen.
23Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.
24Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi ja tarjosi heille taivaan viljaa.
25Ihmiset söivät enkelten leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26Hän pani itätuulen liikkeelle taivaalla ja ohjasi voimallaan etelätuulta.
27Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.
28Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asuntojensa ympärille.
29He söivät ja tulivat kylläisiksi. Hän toi heille sitä, mitä he himoitsivat.
30He eivät olleet vielä tyydyttäneet himoaan, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31kun Jumalan viha nousi heitä vastaan. Hän tappoi lihavimmat heidän joukostaan ja painoi maahan Israelin nuoret miehet.
32Kaikesta huolimatta he yhä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen, päätti heidän vuotensa äkilliseen perikatoon.
34Kun hän surmasi heitä, he etsivät häntä, kääntyivät ja etsivät hartaasti Jumalaa.
35He muistivat, että Jumala on heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, on heidän lunastajansa.
36Mutta he mielistelivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään.
37Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.
38Silti hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Usein hän myös käänsi vihansa pois eikä antanut kaiken kiivautensa herätä.
39Hän muisti, että he ovat vain lihaa, he ovat tuuli, joka menee eikä palaa.
40Kuinka usein he niskoittelivatkaan häntä vastaan autiomaassa ja murehduttivat aavikolla hänen mielensä!
41Yhä edelleen he koettelivat Jumalaa ja kiusasivat Israelin Pyhää.
42He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän lunasti heidät ahdistajan vallasta,
43hän, joka teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla.
44Hän muutti Niilin ja Egyptin purot vereksi, niin ettei niistä voinut juoda.
45Hän lähetti egyptiläisten keskuuteen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka tekivät heille vahinkoa.
46Hän antoi heidän satonsa toukille ja heidän vaivannäkönsä tuloksen heinäsirkoille.
47Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja heidän metsäviikunapuunsa raekivillä.
48Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50Hän raivasi tien vihalleen, ei säästänyt heidän sielujaan kuolemalta vaan antoi heidät ruton valtaan.
51Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52Hän ajoi kansansa liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä autiomaassa kuin laumaa.
53Hän johdatti heitä turvallisesti, eivätkä he pelänneet, mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54Hän vei kansansa pyhälle alueelleen, tälle vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55Hän karkotti kansat heidän tieltään, jakoi niiden maan arvalla heille perinnöksi ja asetti Israelin heimot asumaan niiden majoihin.
56Mutta he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoivat häntä vastaan eivätkä noudattaneet hänen säädöksiään.
57He kääntyivät pois ja olivat uskottomia isiensä tavoin, he muuttuivat velton jousen kaltaisiksi.
58He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät veistetyillä kuvilla hänen kiivautensa.
59Jumala kuuli sen ja kiivastui, hän peräti hylkäsi Israelin.
60Hän jätti asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisen käsiin.
62Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja kiivastui perintöosaansa.
63Tuli kulutti sen nuorukaiset, eikä sen neitoja ylistetty häälauluilla.
64Sen papit kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä itkeneet.
65Silloin Herra havahtui kuin unesta, kuin viinistä villiintynyt sankari.
66Hän löi vihollisensa takaisin, tuotti heille ikuisen häpeän.
67Hän hylkäsi Joosefin majan eikä valinnut Efraimin heimoa,
68vaan valitsi Juudan heimon, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69Hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen niin kuin maan, jonka oli perustanut ikiajoiksi.
70Hän valitsi palvelijansa Daavidin, otti hänet lammastarhoista
71ja toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa Jaakobia ja perintöosaansa Israelia.
72Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin, johti heitä taitavalla kädellä.