1Aasafin mietepsalmi. Miksi, oi Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi savuaa laitumesi lampaita vastaan?
2Muista seurakuntaasi, jonka muinoin ostit ja lunastit perintöheimoksesi, muista Siionin vuorta, jolla asut!
3Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Kaiken on vihollinen raiskannut pyhäkössä.
4He karjuivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät sinne omat lippunsa voitonmerkeiksi.
5Näytti kuin tiheässä metsässä olisi heilutettu kirveitä korkealle.
6Ja nyt he lyövät kaikki temppelin koristeveistokset kirveillä ja nuijilla rikki!
7He polttivat pyhäkkösi tulessa maan tasalle, häpäisivät nimesi asumuksen.
8He sanoivat sydämessään: ”Me hävitämme kaiken.” He polttivat kaikki Jumalan kokoushuoneet maasta.
9Emme näe merkkejämme, ei ole enää profeettaa. Joukossamme ei ole ketään, joka tietäisi, kuinka kauan!
10Kuinka kauan, Jumala, ahdistaja saa herjata, saako vihollinen iankaiken pilkata sinun nimeäsi?
11Miksi pidätät kättäsi, oikeaa kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12Jumala on minun kuninkaani muinaisuudesta asti. Hän tekee pelastustekoja kaikkialla maan päällä.
13Sinä halkaisit voimallasi meren, musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä.
14Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät ja annoit sen ruoaksi autiomaan asukkaille.
15Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16Sinun on päivä ja sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17Sinä määräsit kaikki maan rajat, kesän ja talven olet sinä tehnyt.
18Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, ja houkka kansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysi sielua, älä unohda iäksi kurjiesi elämää.
20Katso liittoasi, sillä maan pimennot ovat täynnä väkivallan pesiä.
21Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22Nouse, Jumala, aja asiasi! Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken päivää.
23Älä unohda vihollistesi huutoa, älä vastustajiesi melua, joka kohoaa lakkaamatta.