1Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Älä tuhoa”. Daavidin laulu.
2Onko se todella oikeamielistä puhetta, kun vaikenette? Tuomitsetteko silloin oikein, te ihmislapset?
3Ette, vaan sydämestänne te teette vääryyttä. Kättenne väkivallalla te raivaatte tien maan päällä.
4Jumalattomat ovat eksyksissä kohdusta asti, valheenpuhujat ovat harhassa syntymästään saakka.
5Heissä on myrkkyä kuin käärmeen myrkky. He ovat kuin kuuro kobra, joka tukkii korvansa
6eikä kuule lumoajien ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
7Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murskaa nuorten leijonien raateluhampaat!
8Häipykööt he pois kuin vesi, joka menee menojaan. Kärjettömiä olkoot heidän ampumansa nuolet.
9Olkoot he kuin etana, joka sulaa mataessaan, kuin naisen synnyttämät keskoset, jotka eivät aurinkoa näe.
10Ennen kuin patanne tuntevat orjantappurat allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois niin tuoreen kuin kuivankin.
11Vanhurskas iloitsee, kun näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
12Silloin ihmiset sanovat: ”Totisesti, vanhurskas saa palkkansa. Totisesti, on olemassa Jumala, joka tuomitsee maan päällä.”