Psalms 42
1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.
2 Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?
4 Kyyneleet ovat olleet leipäni päivin ja öin, kun minulle yhtenään sanotaan: ”Missä on sinun Jumalasi?”
5 Näitä minä muistelen ja vuodatan ulos sieluni murheen, kun kuljen väentungoksessa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6 Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.
7 Jumalani, sieluni on minussa masentunut, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarinvuorella.
8 Syvyys huutaa syvyydelle sinun koskiesi pauhatessa; kaikki kuohusi ja aaltosi vyöryvät ylitseni.
9 Päivällä Herra lähettää armonsa, ja yöllä on sisimmässäni hänen laulunsa – rukous elävälle Jumalalle.
10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea murehtien, vihollisen ahdistamana?”
11 Luissani on kuin kuolemantuska, kun viholliseni häpäisevät minua sanoen minulle yhtenään: ”Missä on sinun Jumalasi?”
12 Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, pelastajaani, minun Jumalaani.