1Daavidin psalmi. Aja asiani, Herra, minun riitapuoliani vastaan, sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2Ota pieni kilpi ja suuri kilpi, nouse avukseni.
3Vedä esiin keihäs ja sulje tie vainoojiltani. Sano sielulleni: ”Minä olen sinun pelastuksesi.”
4Joutukoot häpeään ja pilkattaviksi ne, jotka tavoittelevat henkeäni. Perääntykööt ja hävetkööt ne, jotka aikovat minulle pahaa.
5Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli karkottakoon heidät.
6Olkoon heidän tiensä pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7Sillä syyttä he ovat kätkeneet eteeni kuopan verkkoineen, syyttä he ovat sen kaivaneet minua varten.
8Tulkoon vainoojalleni tuho aavistamatta, ja tarttukoon hän itse virittämäänsä verkkoon, pudotkoon siihen ja tuhoutukoon.
9Silloin sieluni iloitsee Herrassa, riemuitsee hänen antamastaan pelastuksesta.
10Kaikki minun luuni sanovat: ” Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka pelastat kurjan vahvempansa käsistä, kurjan ja köyhän riistäjänsä vallasta.”
11Väärät todistajat nousevat esiin ja kysyvät minulta sellaista, mitä en tiedä.
12He palkitsevat minulle hyvän pahalla, minun sieluni on orpo.
13Heidän sairastaessaan minä pukeuduin säkkiin, vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14Kuin surren ystävää, kuin omaa veljeäni, kuin omaa äitiäni surren minä kuljin synkkänä ja pää painuksissa.
15Mutta kun kompastuin, he iloitsivat ja kokoontuivat, kokoontuivat minua vastaan, nuo julmurit, joita en tuntenut. He herjasivat minua lakkaamatta,
16nuo jumalattomat. He kiristelivät hampaitaan ja leipäpalaa kärkkyen pilkkasivat minua.
17Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni tuhosta, varjele minun ainoa elämäni nuorilta leijonilta.
18Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua kansanpaljouden keskellä.
19Älkööt iloitko minusta ne, jotka vihaavat minua ilman syytä. Älkööt silmää iskekö ne, jotka vihaavat minua ilman aihetta.
20Sillä he eivät puhu rauhan puheita vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21He levittelevät suutaan minua vastaan ja sanovat: ”Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!”
22Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana.
23Herää ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, tuo minulle oikeus riita-asiassani.
24Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän riemuita minusta.
25Älä salli heidän sanoa sydämessään: ”Kas niin! Sitä me halusimmekin.” Älä salli heidän sanoa: ”Me olemme hänet nielleet.”
26Joutukoot häpeän ja pilkan alaisiksi kaikki, jotka iloitsevat onnettomuudestani. Saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne, jotka haluavat minulle oikeutta. Sanokoot he aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.”
28Myös minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun ylistystäsi kaiken päivää.