1Daavidin psalmi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni, älä ole minulle kuuro, etten minä, kun sinä olet vaiti, muuttuisi hautaan vaipuvien kaltaiseksi.
2Kuule ääneni, kun anon armoa ja huudan sinua avuksi, kun nostan käteni sinun pyhäkkösi pyhintä kohti.
3Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa äläkä väärintekijöiden mukana. He puhuvat lähimmäisilleen rauhasta, mutta heidän sydämissään on pahuus.
4Anna heille heidän työnsä mukaan, heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, maksa heille palkka, joka heille kuuluu.
5Sillä he eivät ymmärrä Herran töitä eivätkä hänen kättensä tekoja. Hän kukistaa heidät, ei hän heitä rakenna.
6Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut ääneni, kun anoin armoa.
7Herra on voimani ja kilpeni. Häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja laulullani minä häntä kiitän.
8Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.
9Pelasta kansasi ja siunaa perintöosaasi. Kaitse heitä ja kanna heitä ikuisesti.