1Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”
4Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä.
5Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.”
7Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.
9Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.”
10Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit!
11Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa.
12Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.