Psalms 2
1 Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat?
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:
3 ”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”
4 Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä.
5 Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan:
6 ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.”
7 Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8 Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.
9 Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.”
10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit!
11 Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa.
12 Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.