1Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani! Tarkkaa minun huutoani, kuuntele rukoustani, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2Sinulta tulee oikeuteni, sinun silmäsi näkevät sen, mikä on oikein.
3Sinä koettelet sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä. Sinä tutkit minua mutta et mitään löydä. Olen päättänyt, ettei suuni tee syntiä.
4Tehkööt ihmiset mitä tahansa, minä pysyn sinun huultesi sanassa ja vältän väkivaltaisen teitä.
5Tue askeleitani poluillasi, etteivät jalkani horju.
6Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle. Kallista korvasi puoleeni, kuule minun puheeni.
7Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat sinuun turvaavat niiltä, jotka nousevat sinun oikeaa kättäsi vastaan.
8Varjele minua kuin silmäterää. Kätke minut siipiesi suojaan
9jumalattomilta, jotka riistävät minua, verivihollisiltani, jotka saartavat minut.
10He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylpeillen.
11He ovat kintereilläni. Nyt he saartavat minut! He vaanivat silmillään painaakseen minut maahan.
12Tuo on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.
13Nouse, Herra! Asetu häntä vastaan, paina hänet maahan! Vapauta miekallasi minun sieluni tuon jumalattoman vallasta,
14kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä. Heidän vatsansa sinä täytät antimillasi, heidän lapsensa tulevat ravituiksi, ja he jättävät yltäkylläisyytensä pienokaisilleen.
15Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.