1Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa käteni taistelemaan, sormeni sotimaan.
2Hän on minun armahtajani ja linnani, varustukseni ja pelastajani, kilpeni, johon minä turvaan, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
3Herra, mikä on ihminen, että otat hänet huomioon, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
4Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä kuin väistyvä varjo.
5Herra, taivuta taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne savuavat.
6Iske salamoilla ja hajota viholliseni, lennätä nuolesi ja saata heidät sekasortoon.
7Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten käsistä.
8Heidän suunsa puhuu turhuutta, ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi.
9Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,
10sinulle, joka suot kuninkaille pelastuksen ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
11Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä. Heidän suunsa puhuu turhuutta ja heidän oikea kätensä on valheen oikea käsi.
12Meidän poikamme ovat kuin taimet, nuoruudessaan suureksi kasvatetut, tyttäremme kuin kulmapatsaat, palatsin kaunistukseksi veistetyt.
13Ruoka-aittamme ovat täynnä, ne tarjoavat kaikenlaista ravintoa. Pikkukarjamme lisääntyy laitumillamme kymmenintuhansin.
14Härkämme ovat kuormatut. Ei ole aukkoa muurissa, ei pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.
15Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala on Herra!