1Eikö viisaus kutsu, eikö ymmärrys anna äänensä kuulua?
2Kukkuloiden laelle, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3Porttien luona, kaupungin portilla, oviaukoista hän huutaa:
4”Teitä minä kutsun, miehet, ihmislapset, kuulkaa minun ääneni.
5Oppikaa, yksinkertaiset, järkevyyttä, te tyhmät, oppikaa ymmärrystä.
6Kuulkaa, minä puhun suurista asioista ja avaan huuleni puhumaan sitä, mikä on oikein.
7Minun suuni tuo julki totuuden, jumalattomuus on huulilleni kauhistus.
8Kaikki sanani ovat vanhurskaita, niissä ei ole mitään kieroa eikä väärää.
9Ne kaikki ovat mutkattomia ymmärtävälle, suoria niille, jotka löytävät tiedon.
10Ottakaa vastaan minun ojennukseni, älkää hopeaa, ja tietoa mieluummin kuin hienointa kultaa.
11Onhan viisaus parempi kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12Minä, viisaus, asun yhdessä järkevyyden kanssa, olen löytänyt tiedon ja harkintakyvyn.
13Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14Minun luonani on neuvo ja neuvokkuus. Minä olen ymmärrys, minun on voima.
15Minun avullani kuninkaat hallitsevat ja ruhtinaat säätävät sen, mikä on oikein.
16Minun avullani päämiehet hallitsevat niin myös ylhäiset ja kaikki maan tuomarit.
17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja ne, jotka minua varhain etsivät, löytävät minut.
18Minun luonani on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani sato parempi kuin parhain hopea.
20Minä vaellan vanhurskauden polkua, keskellä oikeuden tietä,
21antaakseni minua rakastaville pysyvän perinnön. Minä täytän heidän aarrekammionsa.
22Herra omisti minut tiensä alussa, muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään.
23Iankaikkisuudesta minä olen ollut, alusta asti, ennen kuin maata olikaan.
24Ennen kuin oli merten syvyyksiä, ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä.
25Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin minä,
26kun hän ei vielä ollut tehnyt maata eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27Kun hän valmisti taivaat, minä olin siinä, kun hän veti piirin syvyyden ylle,
28kun hän lujitti pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29kun hän asetti merelle sen rajat, etteivät vedet nousisi korkeammalle, kuin hän oli säätänyt, kun hän vahvisti maan perustukset,
30silloin minä olin hänen rinnallaan uskottuna, olin hänen ilonsa päivästä päivään ja iloitsin hänen edessään kaikin ajoin.
31Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastuksenani olivat ihmislapset.
32Ja nyt, lapset, kuulkaa minua: autuaita ovat ne, jotka noudattavat minun teitäni.
33Ottakaa varteen ojennus, niin viisastutte, älkää lyökö sitä laimin.
34Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä!
35Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Herran suosion.
36Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.”