1Niin kuin lumi sopii kesään ja sade korjuuaikaan, yhtä vähän sopii tyhmälle kunnia.
2Kuin pakeneva lintu, kuin lentävä pääsky on aiheeton kirous: ei se käy toteen.
3Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille keppiä selkään!
4Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5Vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettei hän pitäisi itseään viisaana.
6Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa kärsiä se, joka lähettää sanan tyhmän mukana.
7Velttoina riippuvat halvaantuneen sääret, samoin sananlasku tyhmien suussa.
8Kunnian osoittaminen tyhmälle on kuin sitoisi kiven linkoon kiinni.
9Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmien suussa.
10Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka palkkaa tyhmän tai pestaa ohikulkijoita.
11Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa typeryyksiään.
12Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla.”
14Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellaan.
15Laiska pistää kätensä kulhoon mutta ei jaksa viedä sitä suuhun saakka.
16Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat älykkäästi.
17Kulkukoiraa korvista tarttuu se, joka kiihtyy toisten riidasta.
18Kuin mieletön, joka ampuu tulisia nuolia ja kylvää kuolemaa,
19on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ”Leikillänihän minä sen tein.”
20Puiden loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa laantuu riita.
21Hiilistä hehku, puista tuli, toraisa mies riidan lietsoo.
22Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään.
23Kuin saviastia ja hopeasilaus sen pinnassa ovat ystävyyttä hehkuvat huulet ja paha sydän.
24Vihamies tekeytyy huulillaan ystäväksi mutta hautoo petosta sisimmässään.
25Vaikka hän muuttaisi äänensä suloiseksi, älä usko häntä, sillä seitsemän iljettävyyttä on hänellä sydämessään.
26Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27Joka kuopan kaivaa, se itse siihen suistuu; joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin pyörähtää.
28Valheellinen kieli vihaa niitä, joita se ruhjoo, lipevä suu tuottaa turmion.