1Vaimojen viisaus talot rakentaa, mutta typeryys ne omin käsin purkaa.
2Joka vaeltaa suoraan, se pelkää Herraa, mutta joka mutkittelee tiellään, halveksii häntä.
3Typerän suussa on vitsa hänen ylpeydelleen, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4Missä härkiä puuttuu, siellä syöttökaukalo on tyhjä; runsas sato saadaan härän voimalla.
5Uskollinen todistaja ei valehtele, mutta väärä todistaja laskettelee valheita.
6Pilkkaaja etsii turhaan viisautta, mutta ymmärtävälle tiedon saaminen on helppoa.
7Lähde pois tyhmän miehen luota, hänen huuliltaan et tietoa saa.
8Järkevän viisautta on tarkata omaa vaellustaan, mutta tyhmien typeryys on petosta.
9Typeriä pilkkaa heidän syyllisyytensä, mutta oikeamielisten keskellä on Jumalan suosio.
10Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11Jumalattoman talo hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12Miehen mielestä voi tie olla oikea, vaikka se lopulta on kuoleman tie.
13Nauraessakin voi sydän kärsiä ja ilo päättyä murheeseen.
14Se, jolla on luopunut sydän, saa tyydytyksen omista teistään ja hyvä mies omistaan.
15Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta järkevä tarkkaa askeleitaan.
16Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on ylimielinen ja luottavainen.
17Äkkipikainen tekee typeryyksiä, ja juonittelija tulee vihatuksi.
18Yksinkertaiset saavat typeryyden perinnökseen mutta järkevät tiedon kruunukseen.
19Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien vanhurskaan porteilla.
20Köyhää vihaa hänen kumppaninsakin, mutta rikasta rakastavat monet.
21Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii; autuas se, joka kurjia armahtaa.
22Eivätkö eksy ne, jotka miettivät pahaa? Armo ja uskollisuus niille, jotka miettivät hyvää.
23Kaikesta vaivannäöstä on hyötyä mutta huulten höpinästä vain vahinkoa.
24Viisaiden kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmien typeryys on älyttömyyttä.
25Uskollinen todistaja pelastaa elämän, mutta valheita lasketteleva on täynnä petosta.
26Herran pelossa on vahva varmuus, turva vielä lapsillekin.
27Herran pelko on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi.
28Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29Pitkämielisellä on paljon ymmärrystä, mutta äkkipikainen tuo julki mielettömyyttä.
30Levollinen sydän on ruumiille elämäksi, mutta kiihko on mätä luissa.
31Joka sortaa vähäosaista, herjaa hänen Luojaansa, mutta Luojaa kunnioittaa se, joka armahtaa köyhää.
32Jumalaton syöstään omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on kuollessaankin turvattu.
33Ymmärtävän sydämeen asettuu viisaus, tyhmien keskellä se tekee itsensä tunnetuksi.
34Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35Taitava palvelija saa kuninkaan suosion mutta kunnoton hänen vihansa.