1Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut
2viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3ymmärrystä tuovan kurin saamiseksi, vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden oppimiseksi.
4Antakoot ne yksinkertaisille järkevyyttä, nuorisolle tietoa ja harkintakykyä.
5Viisas kuulkoon ja saakoon lisää oppia, ja ymmärtävä hankkikoon opastusta
6ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisaiden sanoja ja heidän arvoituksiaan.
7Herran pelko on tiedon alku, typerät pitävät halpana viisauden ja kurin.
8Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu,
11vaikka he sanovat: ”Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi.
12Nielaiskaamme heidät elävältä kuin tuonela, kokonaisina niin kuin ne, jotka hautaan vaipuvat.
13Me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla.
14Heitä kanssamme arpaa, olkoon meillä kaikilla yhteinen kukkaro.”
15Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he. Pidätä jalkasi heidän polultaan,
16sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17Turhaa on virittää verkko kaikkien siivekkäiden silmien eteen.
18Ne väijyvät omaa vertaan, vaanivat omaa henkeään.
19Näin käy jokaiselle väärän voiton tavoittelijalle; se ottaa omistajaltaan hengen.
20Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla.
21Meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien luona kaupungissa se lausuu sanansa:
22”Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta? Kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, ilmoitan teille sanani.
24Kun minä kutsuin, te ette siitä piitanneet, kun ojensin kättäni, kukaan ei kuunnellut.
25Te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani ettekä suostuneet minun ojennettavikseni.
26Niinpä minäkin nauran teidän hädällenne ja pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte,
27kun tulee myrskynä se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu kuin rajuilma, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
28Silloin he kutsuvat minua, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
29Koska he vihasivat tietoa, he eivät valinneet Herran pelkoa,
30eivät suostuneet minun neuvooni, vaan pitivät halpana kaiken nuhteluni.
31Niinpä he saavat syödä vaelluksensa hedelmää ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
32Sillä yksinkertaiset tappaa heidän luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän huolettomuutensa.
33Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä.”