Mark 10— FINRK

¹Jeesus lähti sieltä ja tuli Juudean alueelle Jordanin toista puolta. Hänen luokseen kokoontui jälleen paljon ihmisiä, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.

²Hänen luokseen tuli fariseuksia, jotka koetellakseen häntä kysyivät, onko miehen lupa hylätä vaimonsa.

³Hän vastasi: ”Mitä Mooses on teille säätänyt?”

⁴He sanoivat: ”Mooses antoi luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon.”

⁵Niin Jeesus sanoi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.

⁶Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

⁷Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa,

⁸ja niistä kahdesta tulee yksi liha. Niin heitä ei enää ole kaksi, vaan he ovat yksi liha.

⁹Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

¹⁰Majapaikassa opetuslapset kysyivät uudelleen häneltä tätä samaa asiaa.

¹¹Hän sanoi heille: ”Joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen vaimoaan kohtaan.

¹²Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.”

¹³Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskettaisi heitä, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.

¹⁴Kun Jeesus näki sen, hän närkästyi ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.

¹⁵Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”

¹⁶Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

¹⁷Jeesuksen lähtiessä jatkamaan matkaa muuan mies juoksi hänen luokseen, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että perisin iankaikkisen elämän?”

¹⁸Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

¹⁹Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä anna väärää todistusta, älä riistä, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

²⁰Mies sanoi hänelle: ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

²¹Niin Jeesus katsoi häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”

²²Mutta mies synkistyi siitä puheesta ja lähti pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

²³Silloin Jeesus katsahti ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on paljon omaisuutta, päästä Jumalan valtakuntaan!”

²⁴Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikeaa onkaan päästä Jumalan valtakuntaan!

²⁵Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

²⁶He hämmästyivät vielä enemmän ja sanoivat toisilleen: ”Kuka sitten voi pelastua?”

²⁷Jeesus katsahti heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”

²⁸Silloin Pietari sanoi Jeesukselle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.”

²⁹Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan

³⁰mutta ei saisi satakertaisesti taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja nyt, tässä ajassa vainojen keskellä, ja tulevassa ajassa iankaikkista elämää.

³¹Mutta monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi ja monet viimeisistä ensimmäisiksi.”

³²He olivat matkalla ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään. Opetuslapset olivat hämmentyneitä, ja ne, jotka tulivat heidän perässään, olivat peloissaan. Silloin hän otti jälleen erilleen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva:

³³”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille.

³⁴Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.”

³⁵Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahdomme, että teet meille sen, mitä sinulta pyydämme.”

³⁶Hän kysyi heiltä: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?”

³⁷He vastasivat: ”Anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella, sinun kirkkaudessasi.”

³⁸Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, ja tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?”

³⁹He vastasivat hänelle: ”Voimme.” Niin Jeesus sanoi: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidätkin kastetaan.

⁴⁰Mutta istuminen minun oikealla tai vasemmalla puolellani ei ole minun annettavissani. Se annetaan niille, joille se on valmistettu.”

⁴¹Sen kuultuaan muut kymmenen opetuslasta närkästyivät Jaakobiin ja Johannekseen.

⁴²Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen ruhtinaita, herroina hallitsevat kansoja, ja mahtavat pitävät niitä vallassaan.

⁴³Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne,

⁴⁴ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.

⁴⁵Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”

⁴⁶Sitten he tulivat Jerikoon. Kun Jeesus lähti sieltä opetuslastensa ja suuren väkijoukon kanssa, tien vieressä istui sokea kerjäläinen, Bartimaios, Timaioksen poika.

⁴⁷Kun hän kuuli, että tulija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!”

⁴⁸Monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!”

⁴⁹Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet.” He sanoivat sokealle: ”Ole turvallisella mielellä. Nouse, hän kutsuu sinua.”

⁵⁰Mies heitti viittansa yltään, hypähti pystyyn ja tuli Jeesuksen luo.

⁵¹Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot minun tekevän sinulle?” Sokea vastasi: ”Rabbuuni, että saisin näköni jälleen.”

⁵²Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut.” Hän sai heti näkönsä ja seurasi Jeesusta tiellä.