1Kun Jeesus eräänä päivänä opetti kansaa temppelissä ja julisti evankeliumia, ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin
2ja sanoivat hänelle: ”Sano meille, millä vallalla sinä tätä kaikkea teet. Ja kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?”
3Hän vastasi heille: ”Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa minulle,
4oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä.”
5Niin he neuvottelivat keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’
6Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, koko kansa kivittää meidät. Uskoohan se lujasti, että Johannes oli profeetta.”
7He vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.
8Silloin Jeesus sanoi heille: ”Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen.”
9Jeesus rupesi puhumaan kansalle ja kertoi tämän vertauksen: ”Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkäksi aikaa.
10Aikanaan hän lähetti palvelijan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle kuuluvan osan viinitarhan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät hänet ja lähettivät pois tyhjin käsin.
11Viinitarhan omistaja lähetti toisen palvelijan. Mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät pois tyhjin käsin.
12Omistaja lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he löivät verille ja heittivät ulos.
13Silloin viinitarhan omistaja sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani. Häntä he varmaankin kavahtavat.’
14Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he pohtivat keskenään ja sanoivat: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme perinnön itsellemme.’
15Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille?
16Hän tulee ja tuhoaa nuo viljelijät ja antaa viinitarhan muille.” Sen kuultuaan ihmiset sanoivat: ”Älköön niin tapahtuko!”
17Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitus: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi.’
18Jokainen, joka tähän kiveen kaatuu, ruhjoutuu, ja jonka päälle se putoaa, sen se murskaa.”
19Kirjanoppineet ja ylipapit olisivat halunneet sillä hetkellä käydä häneen käsiksi, mutta he pelkäsivät kansaa. He näet ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä.
20Kirjanoppineet ja ylipapit pitivät Jeesusta tarkkaan silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että he voisivat luovuttaa hänet viranomaisille ja maaherran käsiin.
21Urkkijat kysyivät häneltä: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti.
22Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?”
23Mutta Jeesus huomasi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
24”Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja nimi siinä on?” He vastasivat: ”Keisarin.”
25Silloin hän sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”
26Niinpä he eivät kansan edessä kyenneet saamaan Jeesusta puheistaan kiinni, ja hämmästyneinä hänen vastauksestaan he vaikenivat.
27Sitten Jeesuksen luo tuli muutamia saddukeuksia, niitä, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole. He kysyivät häneltä:
28”Opettaja, Mooses on säätänyt meille näin: ’Jos mieheltä kuolee veli, jolla on vaimo mutta ei lasta, niin mies ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.’
29Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsettomana.
30Silloin toinen otti hänet vaimokseen,
31sitten kolmas ja samoin kaikki seitsemän. He kaikki kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia.
32Viimeiseksi vaimokin kuoli.
33Kenen vaimoksi tämä nainen siis tulee ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
34Jeesus sanoi heille: ”Tämän maailmanajan lapset ottavat vaimon ja menevät vaimoksi.
35Mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät enää ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi.
36He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia.
37Mutta sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut, sillä kertomuksessa orjantappurapensaasta hän sanoo Herraa Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.
38Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä hänelle kaikki ovat eläviä.”
39Jotkut kirjanoppineista sanoivat tähän: ”Opettaja, sinä puhuit hyvin.”
40Eivätkä he enää uskaltaneet kysyä häneltä mitään.
41Jeesus kysyi heiltä: ”Kuinka voidaan sanoa, että Kristus on Daavidin poika?
42Sanoohan Daavid itse Psalmien kirjassa: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
43kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’
44Daavid siis kutsuu Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?”
45Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
46”Varokaa kirjanoppineita! He kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja rakastavat tervehdyksiä toreilla, etumaisia istuimia synagogissa ja kunniapaikkoja pidoissa.
47He syövät leskiltä talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. Sitä kovemman tuomion he saavat.”