1Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”On mahdotonta, että viettelykset jäisivät tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
2Parempi olisi hänelle, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee syntiin yhdenkään näistä pienistä.
3Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
4Vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.”
5Apostolit sanoivat Herralle: ”Lisää meille uskoa!”
6Niin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.
7Kuka teistä, jolla on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanoo tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’?
8Eikö hän pikemminkin sano: ’Valmista minulle syötävää, vyöttäydy ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sen jälkeen saat sinä syödä ja juoda.’
9Ei kai hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty.
10Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’”
11Ollessaan matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla.
12Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä jäivät seisomaan loitommaksi,
13korottivat äänensä ja huusivat: ”Jeesus, mestari, armahda meitä!”
14Heidät nähdessään Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Ja mennessään he puhdistuivat.
15Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen,
16heittäytyi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen.
17Niin Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?
18Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin ylistämään Jumalaa, kuin tämä muukalainen?”
19Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on parantanut sinut.”
20Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla,
21eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
22Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivistä mutta ette saa nähdä.
23Teille sanotaan: ’Hän on tuolla’ tai ’Hän on täällä.’ Älkää lähtekö minnekään älkääkä juosko kenenkään perässä.
24Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänään oleva.
25Mutta sitä ennen hänen pitää kärsiä paljon, ja tämä sukupolvi hylkää hänet.
26Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan päivinä.
27Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.
28Käy samoin kuin kävi Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat.
29Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.
30Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.
31Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jolla on tavaroita talossa, astuko alas noutamaan niitä, älköönkä se, joka on pellolla, palatko takaisin.
32Muistakaa Lootin vaimoa!
33Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, pelastaa sen.
34Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään.
35Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään.
36[Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.]”
37Opetuslapset kysyivät: ”Missä, Herra?” Hän vastasi: ”Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat.”