1Minä olen mies, joka on nähnyt kurjuutta Herran vihan vitsan alla.
2Hän johdatti ja kuljetti minut pimeyteen eikä valkeuteen.
3Hän on kääntänyt kätensä minua vastaan kaiken päivää yhä uudelleen.
4Hän riudutti lihani ja nahkani ja murskasi luuni.
5Hän rakensi varustuksia minua vastaan ja piiritti minut myrkyllä ja vaivalla.
6Hän pani minut asumaan pimeyteen niin kuin aikoja sitten kuolleet.
7Hän sulki minut muurin sisään, enkä pääse ulos, hän pani minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8Vaikka minä huudan ja valitan, hän sulkee korvansa rukoukseltani.
9Hän sulki tieni hakatuilla kivillä, teki polkuni mutkaisiksi.
10Hän on minulle kuin vaaniva karhu, kuin piilossa väijyvä leijona.
11Hän johdatti minut harhaan tieltäni, repi minut kappaleiksi, hän tyrmistytti minut.
12Hän jännitti jousensa ja asetti minut nuoltensa maalitauluksi.
13Hän ampui munuaisiini nuolensa, nuo viinensä lapset.
14Minusta tuli koko kansani naurunaihe, sen ainainen pilkkalaulu.
15Hän ravitsi minua katkerilla yrteillä, virvoitti koiruoholla.
16Hän pani hampaani jauhamaan soraa, painoi minut tuhkaan.
17Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän.
18Minä sanoin: Mennyt on minun kunniani ja kaikki, mitä odotin Herralta.
19Muista kurjuuttani ja kodittomuuttani, se on kuin koiruohoa ja myrkkyä.
20Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan.
21Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon.
22Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut.
23Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24Minun sieluni sanoo: ” Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.”
25Herra on hyvä häntä odottaville, jokaiselle, joka häntä etsii.
26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa pelastusta Herralta.
27Miehelle on hyväksi, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun ies on pantu hänen osakseen.
29Painakoon hän suunsa tomuun, ehkä on vielä toivoa.
30Kääntäköön hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon hän yllin kyllin häväistystä.
31Mutta Herra ei hylkää iäksi.
32Jos hän on tehnyt murheelliseksi, suuressa uskollisuudessaan hän myös armahtaa.
33Ei hän sydämensä halusta ihmistä vaivaa eikä tuota hänelle tuskaa.
34Kun kaikki maan vangit poljetaan jalkojen alle,
35kun vääristetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36tehdään vääryyttä ihmiselle hänen riita-asiassaan, eikö Herra sitä näkisi?
37Kuka voi sanoa jotakin, niin että se toteutuu, ellei se ole Herran käsky?
38Eikö Korkeimman suusta lähde paha ja hyvä!
39Miksi ihminen valittaa eläessään, mies syntiensä seurauksia?
40Tutkikaamme teitämme, tarkastelkaamme niitä ja palatkaamme Herran luo.
41Kohottakaamme sydämemme ja kätemme taivaan Jumalan puoleen.
42Me olemme luopuneet ja kapinoineet. Sinä et ole antanut anteeksi.
43Sinä verhouduit vihaasi ja ajoit meitä takaa, surmasit säälimättä.
44Sinä verhouduit pilveen, rukoukset eivät pääse sen läpi.
45Sinä teit meistä roskatunkion, hylkytavaraa kansojen sekaan.
46Kaikki vihollisemme huutavat meitä vastaan suu ammollaan.
47Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, tuho ja sortuminen.
48Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49Silmäni vuotavat lakkaamatta, taukoamatta,
50kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta.
51Silmäni tuottavat tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden.
52Viholliseni metsästivät minua kiihkeästi kuin lintua, ilman syytä.
53He sulkivat minut elävänä kuoppaan ja heittivät päälleni kiviä.
54Vedet tulvivat pääni yli, luulin olevani tuhon oma.
55Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:
56”Älä peitä korvaasi avunhuudoltani, anna minun hengähtää!” Sinä kuulit huutoni,
57sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: ”Älä pelkää.”
58Herra, sinä ajat sieluni asian, sinä lunastat elämäni.
59Sinä olet nähnyt kärsimäni sorron, Herra. Hanki minulle oikeus.
60Sinä näet kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61Herra, sinä kuulet, kuinka he häpäisevät minua, tunnet heidän juonensa minua vastaan.
62Vastustajieni puheet ja suunnitelmat ovat minua vastaan kaiken aikaa.
63Katso, istuvatpa he tai nousevat, minä olen aina heidän laulunsa aihe.
64Herra, maksa heille palkka heidän kättensä tekojen mukaan.
65Pane peite heidän sydämelleen, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.