1”Tämän minä olen puhunut teille, ettette loukkaantuisi minuun.
2Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa jonkun teistä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
3Sen he tekevät teille, koska eivät tunne Isää eivätkä minua.
4Tämän minä olen puhunut, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun niin sanoneen. En sanonut tätä teille vielä alussa, koska minä olin teidän kanssanne.”
5”Nyt minä menen lähettäjäni luo, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Minne sinä menet?’
6Murhe täyttää sydämenne, koska olen sanonut tämän teille.
7Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Ellen mene pois, ei Puolustaja tule teidän luoksenne, mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne.
8Kun hän tulee, hän osoittaa maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion:
9synnin, koska ihmiset eivät usko minuun,
10vanhurskauden, koska minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,
11ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12Minulla on teille vielä paljon sanottavaa, mutta te ette nyt voi ottaa sitä vastaan.
13Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
14Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
15Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.”
16”Vielä vähän aikaa, niin te ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.”
17Silloin jotkut hänen opetuslapsistaan kyselivät toisiltaan: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ’Vielä vähän aikaa, niin te ette näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’ ja ’Minä menen Isän luo’?”
18He jatkoivat: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: ’Vielä vähän aikaa’? Emme ymmärrä, mistä hän puhuu.”
19Kun Jeesus huomasi, että heillä oli jotakin kysyttävää häneltä, hän sanoi: ”Sitäkö pohditte keskenänne, että minä sanoin: ’Vielä vähän aikaa, niin te ette näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’?
20Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi.
21Kun nainen synnyttää, hän tuntee tuskaa, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22Tekin tunnette nyt tuskaa. Mutta minä näen teidät jälleen, ja teidän sydämenne iloitsee, eikä kukaan ota teiltä pois iloanne.
23Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.
24Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni. Anokaa, niin te saatte, että ilonne olisi täydellinen.”
25”Näistä asioista minä olen puhunut vertauksin. Mutta tulee aika, jolloin en enää puhu vertauksin vaan kerron teille avoimesti Isästä.
26Sinä päivänä te anotte häneltä minun nimessäni enkä minä sano teille, että pyydän Isältä teidän puolestanne.
27Sillä Isä itse rakastaa teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun lähteneen Jumalan luota.
28Minä olen lähtenyt Isän luota ja tullut maailmaan. Nyt minä jätän maailman ja menen Isän luo.”
29Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Nyt sinä puhut suoraan etkä käytä mitään vertauskuvaa.
30Nyt me käsitämme, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy sinulta. Sen tähden me uskomme sinun lähteneen Jumalan luota.”
31Jeesus vastasi heille: ”Nyt te uskotte!
32Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani.
33Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.”