1Puhaltakaa soofar-torveen Siionissa, soittakaa hälytys minun pyhällä vuorellani. Vaviskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä on tulossa, se on lähellä,
2pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan sumun päivä. Lukuisa ja väkevä kansa on vuorille levinneenä kuin aamurusko. Sen vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien aikoihin saakka.
3Sen edellä käy kuluttava tuli, jäljessä leimuaa liekki. Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, mutta sen jäljiltä kuin autio aavikko, ei ole ketään, joka siltä pelastuisi.
4Hevosilta ne näyttävät, ne juoksevat kuin ratsut.
5Rämisten kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. Ne ovat kuin taisteluun järjestäytynyt väkevä kansa.
6Niiden edessä kansat vapisevat, kaikkien kasvot kalpenevat.
7Ne ryntäävät kuin sankarit, soturien lailla ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullaan.
8Eivät ne sysi toinen toistaan, vaan jokainen kulkee omaa reittiään. Heittoaseitten välistä ne syöksyvät eivätkä pysähdy.
9Ne ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ikkunoiden kautta ja tulevat sisään kuin varkaat.
10Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät. Aurinko ja kuu pimenevät, tähdet kadottavat valonsa.
11Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä. Hyvin suuri on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä täyttäjä. Suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää?
12Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
13Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja hän katuu pahaa.
14Ehkä hän vielä muuttaa mielensä ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.
15Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
16Kootkaa kansa, pyhittäkää seurakunta, kutsukaa koolle vanhimmat, kootkaa lapset, nekin, jotka imevät rintoja. Lähteköön sulhanen huoneestaan ja morsian kammiostaan.
17Eteishallin ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka palvelevat Herraa. He sanokoot: ”Sääli, Herra, kansaasi, älä anna perintöosaasi häväistäväksi, kansojen sananparreksi! Miksi kansat saisivat aiheen sanoa: ’Missä on heidän Jumalansa?’”
18Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
19Herra vastasi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, ja te tulette niistä kylläisiksi. Enkä minä enää anna teidän tulla häväistyiksi kansojen seassa.
20Mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkotan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan maahan, autiomaahan, sen alkupään itäiseen mereen ja loppupään läntiseen mereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee lemu. Sillä suuria se on yrittänyt.
21Älä pelkää, maa! Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22Älkää pelätkö, kedon eläimet, sillä autiomaan laitumet vihannoivat ja puut kantavat hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat satonsa.
23Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen vanhurskaudessaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen.
24Puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuavat viiniä ja öljyä.
25Minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka söi heinäsirkka ja sirkantoukka, tuhosirkka ja kalvajasirkka, minun suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan.
26Te saatte syödä aivan kylliksenne ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Minun kansani ei joudu häpeään enää milloinkaan,
27ja te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään milloinkaan.