1”Sen vuoksi sydämeni vapisee ja hypähtää paikoiltaan.
2Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhua ja kohinaa, joka käy ulos hänen suustaan!
3Hän antaa sen kaikua vapaasti kaiken taivaan alla ja lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4Heti perään ärjyy ukkonen, hän antaa ylvään äänensä jylistä. Ei hän pidättele vaan antaa äänensä raikua.
5Ihmeellisesti jylisee Jumalan ääni, hän tekee suuria tekoja, joita emme voi käsittää.
6Hän sanoo lumelle: ’Putoa maahan’, samoin sadekuurolle, valtaville rankkasateilleen.
7Näin hän sinetöi jokaisen kädet, että hänen luomansa ihmiset saisivat ymmärrystä.
8Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissaan.
9Rajuilma tulee kammiostaan, pohjatuuli tuo pakkasen.
10Jää syntyy Jumalan henkäyksestä, ja vetten lakeudet jähmettyvät.
11Hän kuormaa pilvet kosteudella ja levittää välähtelevät ukkospilvensä.
12Hän ohjaa niitä. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksessaan tehdäkseen kaiken, mitä hän niille määrää maanpiirin päällä.
13Hän antaa niiden kohdata maata, milloin kuritukseksi, milloin armon osoitukseksi.
14Kuuntele tätä tarkoin, Job, pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetekoja.
15Tiedätkö, kuinka Jumala antaa pilville käskynsä ja kuinka hän saa ne välähtämään?
16Käsitätkö pilvien tasapainon ja Kaikkitietävän ihmeet?
17Sinä, jota vaatteet kuumentavat, kun maa on raukeana etelätuulesta,
18sinäkö pingottaisit hänen kanssaan taivaan, joka on luja kuin valettu kuvastin?”
19”Neuvo meille, mitä meidän on hänelle sanottava. Pimeyden tähden emme kykene saamaan aikaan mitään.
20Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahdon puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoaan!
21Näinkin on: ihmiset eivät näe valoa, joka loistaa kirkkaana taivaalla, kun tuuli on puhaltanut ja puhdistanut sen.
22Pohjoisesta tulee kullanhohde. Jumalaa ympäröi pelottava majesteettius.
23Kaikkivaltiasta emme voi tavoittaa, häntä, joka on suuri voimassa. Oikeamielistä ja täydellisen vanhurskasta hän ei vaivaa.
24Sen tähden ihmiset häntä pelkäävät. Hän ei katso kehenkään, joka on omasta mielestään viisas.”