1Naamalainen Tsoofar vastasi Jobille:
2”Jäisikö sanatulva vastausta vaille? Olisiko monisanainen mies aina oikeassa?
3Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan, niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?
4Sinähän sanot: ’Se mitä puhun, on oikein, ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’
5Toivoisinpa, että Jumala puhuisi, avaisi huulensa sinua vastaan
6ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä. Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
7Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä? Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?
8Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä? Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit siitä ymmärtää?
9Se on avarampi kuin maa ja laveampi kuin meri.
10Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi, kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?
11Tunteehan hän valheen miehet, vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”
12”Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä sitten, kun villiaasi syntyy ihmiseksi!
13Valmista sinäkin sydämesi ja ojenna kätesi hänen puoleensa.
14Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi.
15Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä pelkää mitään.
16Sinä unohdat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi, pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.
18Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo. Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;
19käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä. Monet etsivät sinun suosiotasi.
20Mutta jumalattomien silmät raukeavat. Turvapaikka on heiltä kadonnut, ja heidän toivonsa on elämän loppu.”