1Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle kansoja vastaan.
2Egyptille: Ennustus farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufratvirran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä vuotena:
3”Varustautukaa pienin ja suurin kilvin ja käykää taisteluun!
4Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsujen selkään, käykää esiin kypärät päässä! Kiillottakaa keihäät ja pukekaa yllenne haarniskat!
5Mutta miksi? Minä näen heidän kauhuissaan perääntyvän! Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon taakseen katsomatta. Kauhua on kaikkialla, sanoo Herra.
6Nopeakaan ei pääse pakoon, eikä sankari pelastu. Pohjoisessa Eufratvirran rannalla he sortuvat ja kaatuvat.
7Kuka on tuo, joka nousee kuin Niilinvirta, kuin kuohuvien vesien virrat?
8Egypti nousee kuin Niilinvirta, kuin kuohuvien vesien virrat. Se sanoo: ’Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja sen asukkaat.’
9Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt sankarit liikkeelle, kuusilaiset ja puutilaiset kilpineen ja luudilaiset jousimiehet, jousella ampujat!
10Tuo päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisilleen. Miekka syö kyllikseen ja juopuu heidän verestään, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhrijuhla pohjoisessa maassa Eufratvirran varrella.
11Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti! Turhaan sinä hankit paljon lääkkeitä, haavasi ei kasva umpeen.
12Kansat kuulevat sinun häpeästäsi, ja valitushuutosi täyttää maan, sillä sankari kompastuu sankariin, yhdessä he molemmat kaatuvat.”
13Sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle siitä, että kuningas Nebukadnessar tulisi valloittamaan Egyptin maan:
14”Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa, kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanhesissa! Sanokaa: ’Asetu asemiin, valmistaudu, miekka syö jo sinun ympäriltäsi.’
15Miksi väkevät sankarisi makaavat maassa? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra sysäsi heitä.
16Hän sai monet sortumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle. Toiset sanoivat: ’Nouse, palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme sortajan miekkaa pakoon.’
17Siellä huudetaan: ’Farao, Egyptin kuningas pitää vain meteliä; hän on laiminlyönyt tilaisuutensa.’
18Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä; hän tulee, hän, joka on vuorten joukossa kuin Taabor, kuin merestä kohoava Karmel.
19Tee itsellesi varusteet pakkosiirtolaisuutta varten, sinä valtiatar, tytär Egypti, sillä Noofista tulee autio, se hävitetään, sinne ei jää asukkaita.
20Egypti on kaunis hieho, mutta pohjoisesta tulee paarma!
21Myös sen palkkasoturit ovat kuin syöttövasikoita, mutta hekin kääntyvät pakoon eivätkä pysähdy. Heille on tullut heidän onnettomuutensa päivä, heidän rangaistuksensa aika.
22Egypti sähisee kuin käärme, sillä sen kimppuun käyvät sotilaat kirveineen kuin puunhakkaajat.
23He kaatavat sen metsän, sanoo Herra, tuon läpipääsemättömän, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja eikä heidän määräänsä voi laskea.
24Häpeään joutuu tytär Egypti, se annetaan pohjoisen kansan käsiin.
25Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, samoin faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat.
26Minä annan heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään, Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja hänen palvelijoittensa käsiin. Mutta myöhemmin Egyptissä asutaan niin kuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.”
27”Mutta sinä, palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä ole kauhuissasi, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta ja sinun jälkeläisesi vankeutensa maasta. Jaakob saa palata ja elää rauhassa ja turvassa kenenkään säikyttämättä.
28Sinä palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan olen sinut karkottanut, mutta sinusta minä en loppua tee. En minä kuitenkaan jätä sinua rankaisematta vaan kuritan sinua oikeuden mukaan.”