1”Voi paimenia, jotka tuhoavat ja ajavat hajalle minun laitumeni lampaat, sanoo Herra.
2Sen tähden, näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun laumani, karkottaneet lampaat pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahojen tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra.
3Minä kokoan laumani jäännöksen kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon ne takaisin laitumelleen, ja niistä tulee hedelmällisiä, ja ne lisääntyvät.
4Minä herätän heille paimenia, jotka kaitsevat heitä. He eivät enää pelkää eivätkä ole kauhuissaan, eikä yhtäkään heistä tule puuttumaan, sanoo Herra.”
5”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan. Hän hallitsee kuninkaana ja menestyy, hän toteuttaa oikeuden ja vanhurskauden maassa.
6Hänen päivinään Juuda pelastuu ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ’ Herra, meidän vanhurskautemme’.
7Sen tähden Herra sanoo: Katso, päivät tulevat, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pois Egyptin maasta’,
8vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti Israelin heimon jälkeläiset tänne pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.’ Silloin he saavat jälleen asua omassa maassaan.”
9Profeetoista: ”Sydämeni on murtunut rinnassani, kaikki luuni vapisevat. Herran ja hänen pyhien sanojensa vuoksi minä olen kuin juopunut, kuin mies, jonka viini on voittanut.
10Maa on täynnä avionrikkojia, se murehtii kirouksen tähden, autiomaan laitumet kuivuvat. Kaikki he rientävät pahantekoon ja käyttävät voimansa vääryyteen.
11He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin. Omasta huoneestanikin minä olen löytänyt heidän pahuuttaan, sanoo Herra.
12Sen tähden heidän tiensä on heille kuin liukas polku. Pimeässä he suistuvat ja kaatuvat polullaan, koska minä tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistuksensa vuotena, sanoo Herra.
13Samarian profeetoissa minä näin turmelusta: he ennustivat Baalin nimessä ja eksyttivät kansani Israelin.
14Jerusalemin profeettojen joukossa minä näin kauhistavia tekoja: aviorikosta ja valheessa vaeltamista. He vahvistavat pahantekijöiden käsiä, ettei kukaan kääntyisi pois pahuudestaan. Kaikki he ovat minulle kuin sodomalaiset ja kaupungin asukkaat kuin gomorralaiset.
15Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot näistä profeetoista: Katso, minä syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä, sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan.
16Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuunnelko, mitä puhuvat nuo profeetat, jotka profetoivat teille ja täyttävät teidät turhilla toiveilla. Oman sydämensä näkyjä he puhuvat, eivät he profetoi Herran käskystä.
17He hokevat halveksijoilleni: ’ Herra on puhunut: Teillä on oleva rauha!’ Kaikille, jotka vaeltavat paatunein sydämin, he sanovat: ’Ei teitä kohtaa onnettomuus.’
18Mutta kuka on ollut mukana Herran neuvottelussa, nähnyt hänet ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkkaan kuunnellut hänen sanojaan ja ymmärtänyt ne?
19Katso, Herran kiivas myrsky puhkeaa, pyörremyrsky riehuu jumalattomien pään päällä.
20Herran viha ei asetu, ennen kuin hän on täysin toteuttanut sydämensä ajatukset. Aikojen lopulla te sen hyvin ymmärrätte.
21Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat; minä en ole puhunut heille, mutta silti he profetoivat.
22Jos he olisivat olleet mukana minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.
23Herra sanoo: Olenko minä Jumala vain läheltä, enkö ole Jumala myös kaukaa?
24Voisiko joku piiloutua sellaiseen paikkaan, etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.
25Minä olen kuullut, mitä julistavat nuo profeetat, jotka profetoivat minun nimessäni valhetta sanoen: ’Olen nähnyt unta, olen nähnyt unta!’
26Kuinka kauan tätä jatkuu? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka profetoivat valhetta ja oman sydämensä petosta?
27Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toisilleen, saada kansani unohtamaan minun nimeni? Niinhän heidän isänsä unohtivat minun nimeni Baalin tähden.
28Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa, mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon sanani uskollisesti. Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra.
29Eikö minun sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja kuin moukari, joka murskaa kallion?
30Sen tähden, sanoo Herra, minä olen niitä profeettoja vastaan, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltaan.
31Katso, minä olen niitä profeettoja vastaan, sanoo Herra, jotka ottavat sanan omalta kieleltään ja nimittävät sitä Herran sanaksi.
32Minä olen niitä vastaan, jotka profetoivat valheunien perusteella, kertovat niistä ja eksyttävät minun kansaani valheillaan ja kerskumisellaan. Minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt, eikä heistä ole mitään apua tälle kansalle, sanoo Herra.”
33”Kun tämä kansa tai profeetta tai pappi kysyy sinulta: ’Mikä on Herran ennustus’, niin sano heille: ’Mikä ennustus? Ja Herran vastaus on: Minä heitän teidät pois.’
34Jos profeetta, pappi tai joku kansasta sanoo: ’ Herran taakka’, minä vaadin hänet ja hänen perheensä siitä tilille.
35Kysykää toisiltanne näin: ’Mitä Herra on vastannut?’ tai ’Mitä Herra on puhunut?’
36Mutta älkää enää mainitko Herran taakkaa, sillä jokaiselle on tuleva taakaksi hänen oma sanansa. Tehän vääntelette elävän Jumalan, meidän Jumalamme, Herran Sebaotin, sanoja.
37Näin teidän tulee kysyä profeetalta: ’Mitä Herra on sinulle vastannut ja mitä Herra on puhunut?’
38Mutta jos te vielä puhutte Herran taakasta, niin Herra sanoo näin: Koska te käytätte tätä sanaa: ’ Herran taakka’, vaikka minä olen kieltänyt teitä sanomasta: ’ Herran taakka’,
39niin minä unohdan teidät kokonaan ja heitän kasvojeni edestä pois teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.
40Minä annan tulla teidän päällenne ikuisen häpeän ja ikuisen pilkan, joka ei ole unohtuva.”