1Siionin tähden en voi vaieta, Jerusalemin tähden en saa rauhaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin kirkas valo ja sen pelastus kuin leimuava soihtu.
2Kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat kunniasi, ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.
3Sinusta tulee kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen päähine Jumalasi kämmenellä.
4Ei sinua enää sanota hylätyksi eikä sinun maatasi autioksi, vaan sinua kutsutaan nimellä Rakastettuni ja sinun maatasi nimellä Aviovaimo, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi omakseen.
5Niin kuin nuori mies ottaa neitsyen vaimokseen, niin ottavat sinun lapsesi sinut omakseen, ja niin kuin sulhanen iloitsee morsiamesta, niin iloitsee Jumalasi sinusta.
6Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijat. Älkööt he vaietko hetkeksikään, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa.
7Älkää suoko hänelle lepoa, ennen kuin hän on lujittanut Jerusalemin, tehnyt sen ylistyslauluksi maassa.
8Herra on vannonut oikean kätensä ja väkevän käsivartensa kautta: Totisesti, minä en enää anna jyviäsi vihollistesi ruuaksi, eivätkä muukalaiset enää juo viiniäsi, josta sinä olet nähnyt vaivan,
9vaan ne, jotka viljan kokoavat, ne sen syövätkin ja ylistävät Herraa, ja jotka viinin korjaavat, ne sen juovatkin minun pyhissä esipihoissani.
10Menkää, menkää porteista, tasoittakaa kansalle tie. Tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille.
11Kuulkaa, Herra kuuluttaa maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi tulee. Hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio kulkee hänen edellään.
12Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu, Kaupunki, jota ei hylätä.