1Sana Juudasta ja Jerusalemista; Jesajan, Aamotsin pojan, näky.
2Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne.
3Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.”
4Hän ratkaisee kansakuntien riidat, jakaa oikeutta monille kansoille. Miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä ne enää opettele sotimaan.
5Tulkaa, Jaakobin heimo, vaeltakaamme Herran valkeudessa.
6Sinä hylkäsit kansasi, Jaakobin heimon, koska se oli täynnä idän tapoja. Maa on kuin Filistea, täynnä ennustelijoita, ja muukalaisten kanssa lyödään kättä.
7Heidän maansa tuli täyteen hopeaa ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää. Heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole loppua.
8Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia. He kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä ovat sormillaan valmistaneet.
9Silloin ihminen masentuu, ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.
10Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon.
11Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten pöyhkeys muuttuu masennukseksi. Sinä päivänä Herra yksin on korkea.
12Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja pöyhkeää ja kaikkea korkeaa, niin että se painuu maahan.
13Se kohtaa Libanonin setripuita, korkeita ja ylväitä, kaikkia Baasanin tammia,
14kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylväitä kukkuloita,
15kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,
16kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkia uljaita aluksia.
17Silloin ihmisten ylpeys häviää, ja miesten pöyhkeys painuu maahan. Sinä päivänä Herra yksin on korkea,
18mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.
19Ihmiset menevät silloin kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.
20Sinä päivänä ihmiset viskaavat myyrille ja lepakoille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet palvottavikseen.
21He menevät kallioluoliin ja kallionhalkeamiin Herran kauhistavuutta ja hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.
22Lakatkaa siis luottamasta ihmiseen, jolla on vain henkäys sieraimissaan. Mitä hänestä olisi ajateltava?