1Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Kuusin jokien,
2joka lähettää sanansaattajat virralle, ruokoveneissä vesille! Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, vartevan ja kiiltäväihoisen kansan luo, lähellä ja kaukana pelätyn kansan, väkevän valloittajakansan luo, jonka maata joet halkovat.
3Kaikki maanpiirin asukkaat, te, jotka asutte maan päällä, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun soofar-torveen puhalletaan.
4Sillä näin on Herra minulle sanonut: ”Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani. Olen kuin hehkuva helle auringon paistaessa, kuin kastepilvi korjuuajan helteessä.”
5Ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä rypäle, köynnökset leikataan oksaveitsellä, varret katkotaan ja hävitetään.
6Kaikki ne jätetään vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä viettävät kesää, ja kaikenlaiset maan eläimet siellä talvehtivat.
7Siihen aikaan tuodaan lahja Herralle Sebaotille. Sen tuo kookas ja kiiltäväihoinen kansa, lähellä ja kaukana pelätty kansa, väkevä sortajakansa, jonka maata joet halkovat. Lahja tuodaan siihen paikkaan, jossa asuu Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.