1Ennustus Mooabista. Hävityksen yönä tuhoutuu Aar-Mooab, hävityksen yönä tuhoutuu Kiir-Mooab.
2Baitin ja Diibonin asukkaat nousevat uhrikukkuloille itkemään. Nebon laella ja Meedebassa Mooab valittaa. Kaikki päät on ajeltu paljaiksi, kaikki parrat on leikattu.
3Kaduilla he kulkevat säkkeihin vyöttäytyneinä, katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta. He vaipuvat itkien maahan.
4Hesbon ja Elale parkuvat, Jahatsiin asti kuuluu niiden ääni. Sen vuoksi Mooabin aseistetut miehet vaikeroivat, Mooabin sielu vapisee.
5Minun sydämeni valittaa Mooabin tähden, sen pakolaisia on aina Sooariin ja Eglat-Selisijaan asti. Luuhitin solatietä he nousevat itkien, Hooronaimin tiellä he puhkeavat valitushuutoon hävityksen tähden.
6Nimrimin vedet ehtyvät, siitä tulee autio. Ruoho kuivuu, heinikko lakastuu, vihantaa ei ole.
7Sen vuoksi he kantavat kertyneen omaisuutensa ja tallessa pitämänsä tavaran Pajupuron yli.
8Huuto kiertää Mooabin alueella, valitus kantaa Eglaimiin asti, se kuuluu Beer-Eelimiin asti,
9sillä Diimonin vedet ovat verta täynnä. Minä tuotan vielä lisääkin onnettomuutta Diimonille: leijonan Mooabin pelastuneiden ja maahan jääneiden kimppuun.