1Ennustus Baabelista. Sen näki Jesaja, Aamotsin poika.
2Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle, korottakaa äänenne taistelijoille, viittokaa heitä menemään sisälle ruhtinaitten porteista.
3Minä olen antanut käskyn vihkiytyneilleni ja kutsunut ylväät ja riemuitsevat urhoni vihani työhön.
4Ääni vuorilta, kuin paljon väen pauhina, kuin valtakuntien, kokoontuneitten kansojen kohina! Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoaan.
5He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan.
6Vaikeroikaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee niin kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
7Sen tähden herpoavat kaikki kädet ja kaikkien kuolevaisten sydämet raukeavat.
8He kauhistuvat, kivut ja tuskat valtaavat heidät. Kuin synnyttäjä he vääntelehtivät, tuijottavat toisiinsa hämmästyneinä, liekehtivin kasvoin.
9Katso, Herran päivä tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, joka autioittaa maan ja hävittää sen syntiset.
10Taivaan tähdet ja kalevanmiekat eivät säteile valoaan, aurinko on pimeä noustessaan, kuu ei kirkkaana kumota.
11Minä vaadin maanpiirin tilille pahuudestaan ja jumalattomat pahoista teoistaan. Minä teen lopun julkeiden pöyhkeydestä ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.
12Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta.
13Sen tähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltaan Herran Sebaotin kiivaudesta hänen vihansa hehkun päivänä.
14Kuin säikytetyt gasellit, kuin lammaslauma, jota ei kukaan kokoa, kukin heistä kääntyy kansansa luo, kukin pakenee omalle maalleen.
15Kuka ikinä tavoitetaan, se lävistetään, joka saadaan kiinni, se kaatuu miekkaan.
16Heidän pienet lapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja vaimonsa raiskataan.
17Katso, minä herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät pidä hopeaa arvossa eivätkä välitä kullasta.
18Heidän jousensa ruhjovat nuorukaisia, he eivät armahda kohdun hedelmää eivätkä sääli lapsia.
19Valtakuntien kaunistuksen, Baabelin, joka loistossaan on kaldealaisten ylpeys, käy niin kuin kävi Sodomalle ja Gomorralle, kun Jumala hävitti ne.
20Ei siellä enää ikinä asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi sinne telttaansa pystytä, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.
21Autiomaan eläimet siellä lepäävät, huoneet ovat täynnä huuhkajia, strutsit siellä asuvat ja villivuohet hyppelevät.
22Hyeenat ulvovat sen palatseissa, sakaalit sen huvilinnoissa. Sen aika tulee, se on lähellä, sen päiviä ei pidennetä.