1”Kuulkaa tämä, te papit, kuunnelkaa, Israelin heimo, kuuntele tarkoin, kuningashuone: teitä koskee tämä tuomio. Sillä te olette olleet ansa Mispalle, verkko, joka on levitetty Taaborinvuorelle.
2Luopiot ovat vajonneet syvälle turmeluksen valtaan, mutta minä kuritan heitä kaikkia.
3Minä tunnen Efraimin, eikä Israel voi kätkeytyä minulta. Sinä olet nyt harjoittanut haureutta, Efraim, Israel on saastuttanut itsensä.
4Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässään eivätkä he tunne Herraa.
5Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, Israel ja Efraim kompastuvat syntivelkaansa. Myös Juuda kompastuu heidän kanssaan.
6Lampaineen ja nautoineen he tulevat etsimään Herraa mutta eivät löydä häntä: hän on vetäytynyt pois heidän luotaan.
7He ovat olleet uskottomia Herralle ja synnyttäneet vieraita lapsia. Nyt uudenkuun juhla syö heidät ja heidän tiluksensa.
8Puhaltakaa soofar-torveen Gibeassa, torveen Raamassa, nostakaa sotahuuto Beet-Aavenissa. Sinua ajetaan takaa, Benjamin!
9Efraimista tulee autio kurituksen päivänä. Israelin heimoja vastaan minä ilmoitan totuuden.
10Juudan ruhtinaista on tullut rajan siirtäjien kaltaisia. Minä vuodatan heidän päälleen vihani kuin vedet.
11Efraimia on sorrettu, hänen oikeuttaan on loukattu, sillä hän tahtoi vaeltaa ihmisten käskyjen mukaan.
12Minä olen Efraimille kuin kointoukka ja Juudan heimolle kuin märkivä paise.
13Kun Efraim näki sairautensa ja Juuda paiseensa, Efraim meni Assuriin, lähetti sanan sotaiselle kuninkaalle. Mutta tämä ei voinut tehdä teitä terveiksi eikä parantaa teidän paiseitanne.
14Minä olen Efraimille kuin leijona, Juudan heimolle kuin nuori leijona. Minä, minä raatelen, lähden pois ja vien mennessäni, eikä pelastajaa ole.
15Minä palaan asumukseeni ja odotan, kunnes he tuntevat syyllisyytensä ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua.”