1Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen mies Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.
2Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa,
3ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään.
4Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion. Joosef palveli Potifaria, ja Potifar määräsi hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä omisti.
5Siitä lähtien, kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken, mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla.
6Niin hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä omisti, eikä huolehtinut mistään, mitä hänellä oli, paitsi ruuasta, jota söi. Joosef oli komeavartaloinen ja miellyttävän näköinen.
7Jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: ”Makaa minun kanssani.”
8Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Ymmärräthän, minun vuokseni isäntäni ei huolehdi mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on.
9Tässä talossa hänelläkään ei ole enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?”
10Vaikka nainen joka päivä puhui tällaista Joosefille, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.
11Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa,
12nainen otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: ”Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos.
13Kun nainen huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,
14hän kutsui talonsa väkeä ja sanoi heille: ”Näettekö, Potifar on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan! Tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä.
15Kuullessaan minun korottavan ääneni ja huutavan, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja lähti ulos.”
16Nainen antoi viitan olla vierellään, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin.
17Vaimo kertoi miehelleen samat asiat: ”Se heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan!
18Mutta kun minä huusin kovalla äänellä, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos.”
19Kun Joosefin isäntä kuuli vaimonsa sanovan: ”Sinun orjasi teki minulle tämän”, hän vihastui.
20Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja pidettiin. Sinne Joosef jäi vangiksi.
21Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon.
22Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Kaikki, mitä siellä tehtiin, tapahtui Joosefin toimesta.
23Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja saattoi menestymään kaiken, mitä Joosef teki.