1Jaakob asettui asumaan Kanaaninmaahan, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena.
2Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden ikäinen, hän paimensi veljiensä kanssa vuohia ja lampaita. Hän oli vielä nuorukainen, ja hän oli isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien apuna. Hänellä oli tapana kannella isälleen, mitä pahaa hän kuuli heistä puhuttavan.
3Israel rakasti Joosefia enemmän kuin ketään muuta poikaansa, koska Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille värikkään raidallisen ihokkaan.
4Kun Joosefin veljet huomasivat, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta veljistä, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.
5Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Tämän vuoksi he vihasivat häntä yhä enemmän.
6Hän oli näet sanonut heille: ”Kuulkaapa, millaista unta minä näin!
7Me olimme sitomassa lyhteitä pellolla, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumartuivat maahan sen edessä.”
8Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: ”Olen nähnyt toisenkin unen. Siinä aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat maahan minun edessäni!”
10Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä sanoen: ”Minkä unen sinä oletkaan nähnyt! Olisiko minun ja äitisi sekä veljiesi todella tultava kumartamaan sinua?”
11Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään.
12Kerran kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin,
13Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi: ”Olen valmis.”
14Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle sana.” Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta. Joosef saapui Sikemiin
15ja oli harhailemassa kedolla, kun eräs mies tuli häntä vastaan ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”
16Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?”
17Mies vastasi: ”He ovat lähteneet täältä. Minä kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dootaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dootanista.
18He näkivät hänet jo kaukaa ja alkoivat suunnitella hänen tappamistaan jo ennen kuin hän oli tullut heidän lähelleen.
19He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee!
20Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.”
21Sen kuultuaan Ruuben tahtoi kuitenkin pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Ei tapeta häntä.”
22Ruuben sanoi heille vielä: ”Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän autiomaan kaivoon, mutta älkää tappako häntä.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin ja saattaakseen hänet heidän käsistään takaisin isänsä luo.
23Kun Joosef tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä ihokkaan, värikkään raidallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24tarttuivat häneen ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä; siinä ei ollut vettä.
25Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Ismaelilaiset kuljettivat kamelien selässä kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin.
26Silloin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä meille siitä on, jos surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27Mennään ja myydään hänet ismaelilaisille, mutta ei itse kajota häneen. Onhan hän sentään veljemme, samaa lihaa kuin me.” Hänen veljensä suostuivat siihen.
28Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet ismaelilaisille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29Kun Ruuben palasi kaivolle, Joosef ei enää ollut siellä. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on poissa! Voi minua, mihin minä nyt joudun?”
31Mutta veljet ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32Sitten he lähettivät kotiin isälleen tuon värikkään raidallisen ihokkaan ja käskivät sanoa: ”Me löysimme tämän. Voitko tunnistaa, onko se poikasi ihokas vai ei.”
33Jaakob tunnisti sen ja sanoi: ”Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on syönyt hänet. Joosef on raadeltu kappaleiksi.”
34Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan.
35Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: ”Totisesti minä menen surren tuonelaan poikani luo.” Ja isä itki poikaansa.
36Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö.